Faith

No ainakin se, että teistisessä uskonnossa uskotaan persoonalliseen jumalaan, taikauskossa ei. Taikauskossa uskotaan perusteettomasti, että omasta teosta (esim. peilin rikkomisesta) tai havainnosta (esim. mustan kissan näkemisestä) seuraa jokin tapahtuma tässä maailmassa.

Nepalin kulttuurista ja uskomuksista en osaa sanoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Yleensä jo tutustumisvaiheessa tuon jollain tavalla esiin, etten ole kyläily- ja kahvittelutyyppiä ihmisenä. Se on totuus ja sanon sen naurahtaen, mutta siten että toinen tajuaa, ettei kyseessä ole vitsi. Vain ihan läheisten ihmisten (kuten perheenjäsenet ja pitkäaikaiset kaverit) kanssa tykkään kyläilemisestä silloin tällöin puolin ja toisin.

Jos joutuisin kuvailemaasi tilanteeseen, sanoisin varmaan jotain ympäripyöreää, jota ketjussa on jo ehdotettu, esim. "Kiitos, pitää katella joku kerta." Ihan ääritilanteessa saattaisin jopa kerran käydä kylässä lyhyesti, mutta vain kerran.

Mikä kyläilys ja kahvittelus on niin kauheaa? Normaalia elämää. Miten sitten pidät yhteyttä, viesteillä? Et varmaan kahviloissakaan tapaile.

Useimmat ihmiset tykkäävät kyläilyissä vaihtaa kuulumisia enkä ole kiinnostunut sellaisesta. Omassa elämässäni on sitä paitsi niin vähän mitään kerrottavaa, etten oikein pysty osallistumaan sellaisiin keskusteluihin vastavuoroisesti.

Pitkäaikaiset kaverisuhteeni perustuvatkin vahvasti samanhenkisyydelle tässä asiassa. Tykkäämme puhua joistain aiheista ja ideoista enemmän kuin elämämme tapahtumista.

Lisäksi koen sosiaaliset tilanteet väsyttäviksi, varsinkin jos ne kestävät pitempään. Läheisten ihmisten kanssa se ei niinkään haittaa ja haluan tavata heitä tästä huolimatta, mutta mitä tulee etäisempiin ihmisiin, en halua väsyttää itseäni.

Etäisempiin ihmisiin pidän yhteyttä lähinnä viestein harvakseltaan. Läheisteni kanssa tapaan kasvokkain ja sen lisäksi viestittelemme ja soittelemme.

Yleensä jo tutustumisvaiheessa tuon jollain tavalla esiin, etten ole kyläily- ja kahvittelutyyppiä ihmisenä. Se on totuus ja sanon sen naurahtaen, mutta siten että toinen tajuaa, ettei kyseessä ole vitsi. Vain ihan läheisten ihmisten (kuten perheenjäsenet ja pitkäaikaiset kaverit) kanssa tykkään kyläilemisestä silloin tällöin puolin ja toisin.

Jos joutuisin kuvailemaasi tilanteeseen, sanoisin varmaan jotain ympäripyöreää, jota ketjussa on jo ehdotettu, esim. "Kiitos, pitää katella joku kerta." Ihan ääritilanteessa saattaisin jopa kerran käydä kylässä lyhyesti, mutta vain kerran.

On se omituista. Yleensähän lippu ja kansallishymni nimenomaan erottavat kansat toisistaan hyvällä tavalla eli ovat tunnuksia.

"Onko sinulla nälkä?" on eri kysymys kuin "Haluatko pizzaa?".  Lähtökohtaisesti kaikki haluavat koko ajan pizzaa, oli nälkä tai ei :D