Faith

Lemmikin sallivaan asuntoon muuttaminen ja kivan, sopivan lemmikin ottaminen olisi varmaan yksinkertaisin ratkaisu.

Kuulosti surulliselta tuo, että työpäivän jälkeen koet kuin lakkaisit olemasta olemassa ja menisit kotiin vain säilytykseen yön yli. Ongelma on varmaan siinä läheisten ihmisten puuttumisessa eikä niinkään yksin asumisessa sinänsä.

On ihan mahdollista, että ajan mittaan alkaa nauttia kodin hiljaisuudesta. Tiedän ihmisen, jolle on eron jälkeen lopulta tapahtunut niin, vaikka ensin häntä ahdisti olla yksin.

Yksin ollessakin voi tehdä mukavia asioita ja nauttia omasta seurastaan ja siitä että on täydellinen keskittymisrauha mielenkiintoisiin asioihin.

Olen itse aina tykännyt yksin olemisesta ja viimeiset kymmenen vuotta olen asunut yksin. Se on suorastaan ihanaa minusta, mutta en ole totaalisen yksin, kuten sinä kerroit olevasi, vaan minulla on läheisiä.

Miten olisi jokin kodin ulkopuolinen sosiaalinen harrastus töiden jälkeen? Vapaaehtoistyö? Yksi läheiseni on käynyt mm. Vapepan kursseilla ja vapaaehtoisnuorisotyössä.

Ihanaa, että kevät ja muuttolinnut ovat tulossa taas.

Vuosi sitten löysin kasvojeni iholta pienen muutoksen. Kävin lääkärillä, joka katsoi tarpeelliseksi otattaa siitä koepalan. Säikähdin kauheasti jo sitä ja kotona googlailin erilaisia hakusanayhdistelmiä ihomuutoksista ja koepaloista. Tietenkin sain pelkästään pahanlaatuisia ihomuutoksia koskevia hakutuloksia: tyvisolusyöpä, okasolusyöpä, melanooma jne. Katselin netistä löytyviä ennen ja jälkeen -kuvapareja korjausleikkausten tuloksista ja valmistauduin pahimpaan. Olin ihan vakuuttunut, että saan pian huonoja uutisia.

Toukokuun lopulla sain patologin vastauksen, että muutos on hyvänlaatuinen eikä sille tarvitse tehdä mitään. Lääkärin kanssa siitä puhuessani kävi ilmi, että hän oli pitänyt lähes varmana, että muutos on hyvänlaatuinen niin kuin valtaosa aina on.

En ole ikinä kokenut noin. Minusta tuo kuulostaa huolestuttavalta ja suosittelen avun hakemista. Hyvä kuitenkin, että olet tuntenut tuon rauhoittavan "kosketuksen". Se on varmaan ollut psykologinen itsehillintämekanismi, ettet tekisi mitään pahaa. Sen varaan et voi kuitenkaan jäädä, vaan ajatuksesi kuulostavat siltä että tarvitset ammattiapua.

Samantyyppinen huumorintaju ja samoja mielenkiinnonkohteita. Näiden takia ymmärtää toista ja tulee ymmärretyksi. Ystävän kanssa voi rentoutua ja vitsailla ilman, että täytyy kovin usein miettiä, ymmärtääköhän toinen esim. jonkun kommentin huumoriksi. Samoin puolin ja toisin voi esittää rohkeita, erikoisia ideoita luottaen, ettei toinen niistä järkyty tms.

Kunnioituksen ja hienotunteisuuden haluan myös mainita.