Faith

Minusta vanhemmuuteen ei pidä olla sertifikaatteja, mutta perheen perustamisesta tulee puhua vakavana päätöksenä, johon ei pidä lähteä kevein perustein, kuin uutta kokemusta hakemaan tai jonkinlaisena minä-projektina.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärikirurgien ammatti edellyttää "toljottamista". Niiden on pakko olla mahdollisimman tarkkoja ja huolellisia, jos haluavat pärjätä vaativassa työssään.

:D Kun kaikki huomiokyky kiinnittyy sairauteen ja tapoihin korjata se, ei varmaan riitä aikaa ja energiaa hyviin vuorovaikutustapoihin.

Kyse voi olla myös psykologisesta ammattiroolin ottamisesta: jos piakkoin joutuu avaamaan toisen kallon ja operoimaan aivokudosta skalpellilla, ei ehkä halua muodostaa häneen tuttavallista tai kovin empaattista suhdetta.

Luin joskus opiskeluaikoina sosiaalipsykologian kurssikirjan tutkimuksesta, jossa käsiteltiin negatiivisia ammattirooleja. Jos esim. perintätomiston velkoja on liian hempeä ja ymmärtäväinen, hän ei saa työtään tehdyksi.

Puolisosi tekemä aviorikos on vakava vääryys eikä liiton ulkopuolisen henkilön "huolenpidolle, rakkaudelle ja läheisyydelle antautumista" ja "rinnalla kulkemista".

Aika usein pyrin valitsemaan tuoreimman tuotteen, varsinkin esim. maitotuotteissa, koska olen yksin asuva.

"...masennus valtaa koko elämäni täysin, en enää pääse pakoon. Se on vain ottanut pääni haltuun ja tuntuu, että sekoan kohta ja juoksen tekemään itse*****"

Avun hakemisessa lääkäriltä on se välitön hyvä puoli, että mielensisäiseen maailmaan avautuu lisää tilaa, tulee muita näkökulmia. Jos masentunut yksin pyörittelee elämänsä asioita päässään, ei ole ihme, että kaikki potentiaaliset hyvätkin asiat peittyvät toivottomuuden alle.

Eli jo ennen mahdollista lääkitystä avun hakemisesta voi olla paljon apua.