Faith

Yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen ylipäätään, riippumatta puoluekannasta, voi vaikuttaa kertomalla, miten epäoikeudenmukaisuus konkreettisesti näkyy omassa tai läheisen elämässä ja arjessa ja mielellään samalla ehdottamalla, miten eri tavoin asioita voitaisiin korjata.

Kokemukseen perustuvalla tiedolla on painoarvoa. Se on faktaa.

Voi myös kertoa myönteisiä kokemuksia, jos niille on aihetta. Sillä tavalla voi innostaa ihmisiä säilyttämään hyviä asioita.

Esim. kerron mielelläni, miten hyvässä asemassa olen, että Suomen järjestelmässä saan ilmaiseksi kalliit lääkkeet MS-tautiini. Olen seurannut yhdysvaltalaisia MS-tautia sairastavia, joilla ei ole mahdollisuutta lääkitykseen tai jotka ovat kesken lääkkeen käytön saaneet vakuutusyhtiöltään kirjeen, että lääkkeen korvaaminen lopetetaan. Jotkut ovat sairastuttuaan menettäneet kaiken.

"niin että asia on myöhemmin toteutunut juuri sellaisena kuin aavistitte"

Jos kriteerinä on, että se on myöhemmin tapahtunut juuri samanlaisena eli yksityiskohtia myöten identtisenä, niin en.

Sen sijaan olen nähnyt symbolisia unia, joissa tapahtuu jotain, ja sitten se on tapahtunut myöhemmin oikeasti. Mutta kun unessa mielikuva on ollut symbolinen, niin eihän se juuri sellaisena ole toteutunut.

Olen taipuvainen selittämään aavistukset luonnollisiksi tapahtumiksi, esim. sattumaksi tai intuitioksi. Esim. uni saattaa hyvin olla kooste joistain tosielämän havainnoista ja tulkinnoista, joita tietoisesti ei ole käsitellyt.

Itse kannatan tulonsiirtona maksettavissa tuissa tarveperusteisuutta. Jos on hyvintoimeentuleva leski, tulonsiirrolle ei ole tarvetta.

Martin Luther Kingin viimeinen puhe "I've Been to the Mountaintop" on yksi parhaista, jonka olen nähnyt videolta.

Paras lukemani puhe on varmaan Raamatussa Paavalin puhe Areiopagilla.

Hienoja saarnoja olen lukenut ja kuullut paljon, mutta saarna on eri asia kuin puhe.

Kokonaan kadoksiin jääneiden lasten ja nuorten tapaukset ovat ahdistavia juuri sen takia, että kadonneet saattavat olla elossa, mutta vaikka vankeina jossain.

Reumasairaalasta v. 1988 kadonneen Aili Sarpion tapaus on ahdistava, kun en vain voi ymmärtää, mihin hänen ruumiinsa on kadonnut, jos hän on kadonnut sairaalan ulkopuolella. Tuskin hän kovin kauas ehti sairaalatohveleissaan, vanha ihminen?

Sairaalan ympäristö tutkittiin tuoreeltaan poikkeuksellisen tarkasti, koska seudulla sattui olemaan meneillään poliisin etsintäpartion harjoitukset tms. Sairaalassa jaetut iltalääkkeet, joissa saattaa olla rauhoittavia, eivät riitä tekemään höperöksi normaalisti skarppia ihmistä, jollainen Aili oli. Mitä ihmettä tapahtui?

Isdalenin naisen mysteeri on ahdistava. V. 1970 Norjan Isdalenista löydettiin naisen ruumis, jonka henkilöllisyys on tänä päivänäkin mysteeri. Naisesta on paljon jälkiä, henkilökohtaisia tavaroita ja silminnäkijälausuntoja sekä dna- ja hammaskartat, mutta kellään ei ole tietoa, kuka hän oli. Häne epäillään olleen agentti.

Naisen sormenjäljet oli poltettu. Siihen aikaan ei tietenkään ollut dna-tutkimusta, vaan henkilöllisyys selvitettiin sormenjälkien perusteella. Toisaalta edes dna ei ole auttanut selvittämään mysteeriä.