Faith

Aion katsoa. Pienpuolueiden tenteissä useimmat ehdokkaat ovat kouliintumattomia esiintyjiä ja heillä saattaa olla esim. taloutta koskevissa tiedoissa suuriakin puutteita, mutta ovat sitä voimallisempia aatteensa edustajia.

Kommunisteilla tosin on (ainakin menneisyydessä) ollut tarkka tietämys valtion taloudesta aatteellisuuden lisäksi. Muistan, että ainakin 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa kommunisteilla oli faktat hallussa pienpuolueista parhaiten sekä tietysti vastaus kaikkiin kysymyksiin :)

Kuten sanoit, ei tuo pahantahtoisuutta ole, vaan osaamattomuutta. Tosin varmaan joku mitätöi samalla tavalla ihan pahantahtoisuuttaankin.

Jos ei voi korjata toisen ongelmaa, voi olla helpompaa kieltää se kuin validoida toisen kokemus empaattisella ilmaisulla ja esim. vain todeta, että sellaista elämä on.

Meille ei tullut kumpaakaan, mutta ostin sillon tällöin MeKaks-lehden kaupasta (ja lisäksi tietenkin karkkia).

Novellit, joissa aiheena oli mustasukkaisuus, kateus ja ulkonäkö, kiinnostivat. Joskus novellien joukossa oli joku runomuotoon kirjoitettu tajunnanvirtateksti, joka oli minusta tylsä, ja harmitti, kun sellainen vei tilaa mielenkiintoisilta tarinoilta.

En ostanut SinäMinää, koska se oli (osittain) painettu halvalle, karhealle paperille, joka oli minusta epämiellyttävän tuntuista. Samasta syystä en tykännyt koskea sanomalehtiinkään. Toisaalta siinä oli enemmän novelleja kuin MeKahdessa.

Ehkä tuolle tilalle ei ole yksittäistä käsitettä, vaan se pitää ilmaista suhteellisuuden kautta: informaatiota on niin paljon, että yksi ihmiselämä ei riitä...

Tai ehkä matematiikassa on tuollekin joku termi.

Niinhän se on, että viehättävä ulkonäkö on kapitalisoitavissa. Eikä se pelkästään talouselämään rajaudu, tuskin nimittäin on sattumaa, että esim. Kokoomuksen Zyskowiczin "Benin tallissa" on tai oli aikoinaan niin paljon viehättävinä pidettyjä nuoria naisia.

Toisaalta ei ulkonäkö ole ainoa avu eikä ainakaan sellainen, jolla sinänsä pötkitään kovin pitkälle.