Faith

Mikä mahtaa olla Petersonin motiivina tuollaisille tilasto-twiittauksille? Eikö sen nyt pitäisi olla hyvä asia, että kaikilla on Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa jne. yhä paremmat mahdollisuudet valita vapaasti vaikka johtajan ura? Jotkut naiset valitsevatkin sen ja menestyvät! Suomessakin on naisia mm. talousjohtajina.

Peterson mainostaa olevansa yksilövapauden voimallinen kannattaja, mutta jokin motiivihan tällaisille ulostuloille on.

On toissijaista, miten tilastolliset sukupuolijakaumat menevät, kun fakta kuitenkin on, että sukupuoli ei määrää kykyjä, tavoitteita ja mielenkiinnonkohteita (kuten ennenvanhaan uskottiin).

En ole perehtynyt noihin tilastoihin, mutta kiinnostaisi tietää, onko naisten osuus johtajista kasvanut pohjoismaissa viimeisten vuosikymmenten aikana. Jos on, niin voi olla, että vielä on turhan aikaista tehdä Petersonin kaltaisia päätelmiä tilastoista.

Minulla on samaa tuo, ettei omassa elämässäni ole sen kummempaa kerrottavaa ja kuulumisia.

Minua kiinnostaa jutella vain ideoista, ilmiöistä, aiheista, mutta olen huomannut, että tällainen on suht harvinaista. Useimmat haluavat jutella nimenomaan kuulumisistaan ja suunnitelmistaan, vastavuoroisesti.

Olen onnekas, kun minulla on pari samanhenkistä ystävää. Lisäksi olemme kaikki introvertteja, joten kenelläkään ei ole jatkuvaa tarvetta olla yhteyksissä.

Ihanaa, joutsenen näkeminen aina säväyttää. Ei niihin niin usein törmää. Muutkin isot linnut, kuten kurjet, ovat hienoja.

Nykykulttuurissa kynnys on kasvanut myönteiseenkin kommentointiin. Minäkään en kommentoisi painonpudotusta, varsinkaan jos en tietäisi, että henkilö on yrittänyt laihduttaa. Jos tietäisin ja kyseessä olisi läheinen ihminen, saattaisin mainita siitä.

Muuten olisi, psykologisesti ja kulttuurin puolesta, mutta läntisen maailman metropolit ovat kalliita paikkoja asua. Kehitysmaiden suurkaupungeissa asumiseen minusta ei olisi.