Faith

Vanhemmat kasvattavat lapsensa omasta maailmankuvastaan käsin. Jos vanhemmat kaltoinkohtelevat lastaan, henkisesti tai ruumillisesti, siihen pitää puuttua.

Minusta hyvään kasvatukseen kuuluu kertoa lapselle ajan mittaan avoimesti, että ihmiset ovat erilaisia ja uskovat eri tavoin.

Usein tämä tapahtuu luontevasti, kun vaikka agnostisten vanhempien lapsi kysyy, mikä on tv:stä tuleva Jumalanpalvelus, mikä on kaupungissa oleva kirkkorakennus tai miksi kirkonkellot soivat tai miksi mummi / kaverin kotiväki / naapuri tms. rukoilee ruokarukouksen tai pitää ristikorua tms.

Samoin uskovien vanhempien tulee kertoa, että kaikki eivät usko Jeesukseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä erakkoluonteetkin maailmaan periaatteessa mahtuvat. Harmi vain kaikille jos sellainen yksilö ei älyä, että kerros- tai rivitalossa asuminen ei hänen luonnolleen sovi.

Minusta kerrostaloasuminen nimenomaan sopii erakkoluonteisille. Eihän naapurien kanssa tarvitse tekemisissä olla, riittää että tervehtii kohteliaasti, jos törmää rappukäytävässä. Paljon enemmän sosiaalisuutta vaatisi, jos eläisi pienessä kylässä, jossa kaikki tuntevat toisensa.

Tässä ratkaisee tietysti, millainen erakko on. Mutta siis kaupunkierakoitakin löytyy!

Minusta ainoa mielekäs tapa mitata onnellisuutta on kysyä ihmisiltä itseltään suoraan, ovatko he onnellisia eikä tehdä laskelmia negaation kautta.

Onnellisuus varmasti jossain määrin korreloi esim. materiaalisten olosuhteiden kanssa, mutta on tutkittavan tehtävä arvioida oma onnellisuutensa. Olosuhteiden vaikutus heijastuu tuloksiin.

Ymmärtääkseni nämä vertailevat onnellisuusmittaukset on tehtykin kyselemällä suoraan. Ei ole yllättävää, että pohjoismaat ovat kärjessä ja kehitysmaat hännillä.

Voihan tuollaisia tuntemuksia ja ajatuksia tulla, vaikket niihin uskokaan, kuten sanoit. Sitä kutsutaan mielikuvitukseksi, fantasioiksi.

Ei minusta olisi noloa sekään, että katselisi vain vierestä, mutta luultavasti laittaisin itsekin jokusen irtokolikon, kun nyt kerran siihen pysähdyttiin.