Faith

Jos ongelmana todella on huono työyhteisö, ikävä kokoonpano ihmisiä, töissä käyminen tekee sinut alakuloiseksi ja sinulla on jatkuvia epäonnistumisen kokemuksia sosiaalisesti, kannattaa yrittää tosiaan vaihtaa työpaikkaa.

"No kun tiedän mitä toiset minusta ajattelee niin menen jo itsekin siihen hölmön rooliin."

Tiedätkö siis faktana, mitä muut sinusta ajattelevat? Onko joku sanonut jotain tai elehtinyt mielenosoituksellisesti, kun olet epäonnistunut?

Jos taas ajattelet, että työyhteisösi ei ole sen viallisempi kuin muutkaan yhteisöt oletusarvoisesti, vaan että samat ongelmat luultavasti jatkuisivat muuallakin, kannattaa ehkä keskittyä onnistumisiin (kyllä sinulla niitäkin on oltava, kun olet saanut pitää työpaikkasi), voi esim. pitää listaa onnistumisista, niistä tilanteista jotka sujuivat hyvin. Ehkä keskityt suhteettoman paljon epäonnistumisiin? Ehkä muut eivät edes huomaa niitä?

Ne positiiviset sosiaaliset kokemukset, joita kerroit myös elämässäsi olevan, ovat tärkeämpiä kuin työyhteisön sosiaaliset kokemukset. Samassa työpaikassa saattaa työskennellä ihan erilaisia persoonia, joilla ei ole mitään yhteistä muuten.

Lapsena kesälomissa oli seikkailua ja taikaa. Maailma ja luonnonilmiöt olivat uusia. Esim. metsät olivat loputtoman suuria, täynnä erilaisia piilopaikkoja, outoja kasveja ja linnunlaulua. Muistan miten jännittävää oli, kun todistin ensimmäistä suurta ukonilmaa lapsena ja kun löysimme siskoni kanssa takapihan metsästä koko ison rinteen kokoisen kielolehdon.

Kaikki oli silloin niin uutta, suurta ja ihmeellistä. Ei vain luonto, vaan myös elokuvat ja tv-sarjat, rakennukset, irtokarkit ja jäätelöt.

Muistan kuinka lapsena se talo, jossa kävin seurakunnan aamupäiväkerhossa, oli silmissäni hieno ja valtavan suuri kartano. Kerran aikuisena kävin siellä uudestaan, ja se olikin paljon pienempi, oikeastaan ihan tavallinen, hieman ränsistynyt omakotitalo.

Aika on lyhentynyt todella paljon, tai siis siltä tuntuu. Lapsena kesäloman kesto tuntui samalta kuin nyt tuntuu 2 vuoden ajanjakso.

Faith kirjoitti:

Ketään ei saa pilkata.

Vastauksena ensimmäiseen kommenttiin... Kristinuskon ja UFO-kohtaamisiin ja -kaappaamisiin uskomisen välillä on mm. se ero, että jälkimmäiset väittävät havainneensa maailmassa esineitä ja tapahtumia, jotka ovat empiirisesti, luonnontieteellisesti todistettavissa, mutta joita vain ei ole onnistuttu todistamaan vielä. Kristitty ei väitäkään, että hänen uskonsa kohde olisi empiirisesti ja luonnontieteellisin menetelmin todistettavissa.

Ja tuohon usein liitetään salaliittoteoria, jonka mukaan kyseiset esineet ja tapahtumat on kyllä todistettu ja tieteellisesti tutkittu, mutta että todisteet salataan suurelta yleisöltä.

Ketään ei saa pilkata.

Vastauksena ensimmäiseen kommenttiin... Kristinuskon ja UFO-kohtaamisiin ja -kaappaamisiin uskomisen välillä on mm. se ero, että jälkimmäiset väittävät havainneensa maailmassa esineitä ja tapahtumia, jotka ovat empiirisesti, luonnontieteellisesti todistettavissa, mutta joita vain ei ole onnistuttu todistamaan vielä. Kristitty ei väitäkään, että hänen uskonsa kohde olisi empiirisesti ja luonnontieteellisin menetelmin todistettavissa.

Minusta tuo "paras versio itsestäni" on hyvä ilmaus ja hyvä tapa ajatella. Siinä ei verrata itseä muihin ja pyritä olemaan niin kuin joku toinen, yhtä hyvä, vaan päämääränä on kehittää hyvän itsetuntemuksen kautta omia vahvuuksiaan ja huomioida omat heikkoudet.