Faith

EU-parlamentissa on omat puolueensa, joihin suomalaispuolueet kuuluvat. Tässä HS:n jutussa on selvitetty, mitä EU-puoluetta lopulta tulee äänestäneeksi, kun äänestää suomalaista ehdokasta EU-vaaleissa. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006103428.html

Ketjun otsikko ei ihan vastaa linkin jutun sisältöä. Jutun mukaan nimittäin kaikille erilaisille katsomuksellisille ryhmille (sisältäen siis myös muut uskonnot sekä monenlaiset filosofiset ryhmät) avattaisiin tämä keskustelu- ja vaikuttamisväylä EU-parlamenttiin.

Kristinuskosta nousee hyviä, puolustamisen arvoisia eettisiä näkemyksiä ja arvoja. Sikäli en tietenkään vastusta ajatusta kristillisyyden osalta.

Ehdotukseen kriittisesti suhtautuva Heidi Hautala sanoo jutussa: "haluamme pitää EU:n sekulaarisena (uskonnoista erillisenä)" (Yle).

Ymmärrän Hautalan näkemyksen, ja uskon itsekin, että hengellinen ja maallinen regimentti ovat erilliset eli ketään ei voi pakottaa uskoon Jeesukseen. Tämä on myös Raamatun kanta. Eri tavoin uskovien kanssa on pyrittävä elämään rauhanomaisesti. Kristinusko ei ole poliittinen ideologia eikä kulttuuri, vaan hengellinen usko.

On tupakointi minustakin jollain tavalla coolin näköistä, mutta viisasta se ei ole.

Coolin näköistäkin se on minusta pelkästään, jos muu habitus on tyylikäs. Esim. Hitchcockin Lintujen keskushenkilö Melanie on minusta tyylikäs tupakoija.

En itse tupakoi enkä suosittele sitä kenellekään. Hienoa, että olet aloittanut lenkkeilyn, ap.!

Rauha, oppiminen, odotus.

Lapsuudenperheessäni äitimme oli kotiäitinä, ja hän ilmaisi joskus vastaavia kokemuksia. Äitimme piti järjestystä kodissamme ja kertoi joskus kokevansa, että me muut perheenjäsenet olemme lyöttäytyneet yhteen ja saatamme esim. vastata humoristisella heitolla johonkin hänen kritiikkiinsä tai pyyntöönsä kodin järjestystä koskien.

Vanhempamme perustivat perheen melko nuorina, ja isämme oli kieltämättä vähän lapsellinen nuorena, sellaisella humoristisella tavalla.

Jos nyt menisin takaisin lapsuuteeni ja nuoruuteeni, olisin huomaavaisempi suhteessa äitiini arkisissa tilanteissa. Nyt aikuisena, kun käyn vanhempieni luona, teen tietenkin kotitöitä ilman erillistä pyyntöä.

Kotonamme pidettiin välillä, melko harvoin kyllä, vakavia keskusteluja aiheesta, ja aina niiden jälkeen kaikki sujui paremmin jonkin aikaa. Ehkä olisi pitänyt säännöllisesti ja useammin pitää noita keskusteluja?