Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Faith

Kommentit

19/23 |
25.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heh. Ihmettelen aina kun joku sanoo olevansa kokkaustaidoton. Eihän ruoan laittamiseen tarvita kuin lukutaitoa ja kykyä toimia ohjeiden mukaan.

1/3 |
25.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä hänen perusilmeensä vain näyttää vihaiselta, mutta tulkitsit sen omalla tavallasi? Viidentoista vuoden ikäeroa ei välttämättä edes huomaa ulkonäön perustella, jos toinen on parikymppinen ja toinen kolmekymppinen.

14/80 |
25.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täydellistä. Ei mitään lisättävää :)

27/48 |
25.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Söin kerran yhdessä ravintolassa aterian, jossa paistetun lohifileen kanssa oli mustapapuja. Ne sopivat lohen kanssa tosi hyvin.

19/19 |
25.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä mitä Dylan Thomas on tarkoittanut, mutta itse tulkitsen runon seuraavasti.

"Dying of the light" eli "valon kuoleminen" tarkoittaa kyynistymistä, toivon menettämistä, ja kyynistymistä vastaan tulee taistella raivokkaasti: "Rage, rage against the dying of the light". Näin siitä huolimatta, että olisi helpompaa antaa periksi toivottomuudelle, lopettaa taistelu eli "lipua yöhön", "go gentle into that good night".

Ensimmäisessä ja viimeisessä säkeistössä "Do not go gentle into that good night" ja "Rage, rage against the dying of the light" ovat kehotuksia – ensimmäisessä säkeistössä lukijalle, viimeisessä kertojan isälle – kun taas keskimmäisissä säkeistöissä ne ovat kuvauksia siitä, millaisia viisaat (wise), hyvät (good), villit (wild) ja vakavasti pohdiskelevat (grave) ihmiset ovat asenteeltaan.

Nämä ihmistyypit ovat erilaisia näkemyksiltään, temperamenteiltaan ja elämänpoluiltaan, mutta heitä yhdistää idealismi, toivo, raivoisa taistelu kyynistymistä vastaan.

Kyynistyminen tapahtuu usein iän myötä: nuoruuden idealisti on joutunut huomaamaan, ettei koskaan tule näkemään maailmaa ihanteensa mukaisena, vaikka kuinka on sitä yrittänyt ("their words had forked no lightning..."), mutta kertojan mukaan ihanteellisuus, toivo ja taistelu valon sammumista vastaan silti on arvokasta, vaikkei se tuottaisikaan ihannekuvien mukaista tulosta.

Kertoja asettaa lukijan ja vanhan isänsä esikuviksi viisaat, hyvät, villit ja vakavat ihmiset, jotka ovat toiveikkaita loppuun asti, vaikka ovat nähneet maailman ainaisen rupuisuuden ja kohdanneet oman rajallisuutensa (esim. "Though wise men at their end know dark is right... they Do not go gentle into that good night").

Tykkään todella paljon runon filosofiasta.

Aktiivisuus

Ei tapahtumia.