Faith

Jos joku päätyisi lukemaan puhelimeni viestiluonnoksia, löytäisi erikoisia listoja ja muistiinpanoja, joiden merkityksen vain minä ymmärrän.

Muutamassa on esim. hajanaisia ideoita, filosofisia kysymyksiä ja lauseenpätkiä nettikeskusteluista, unista, elokuvista yms., joita olen kirjoittanut muistiin joskus myöhemmin ajateltavaksi tai vaikka fiktiivisen kertomuksen kirjoittamista varten.

En. Tarina kyllä kuulostaa mielenkiintoiselta, sellaiselta yhteiskuntakoe-tyyppiseltä dystopialta, ja varmaan katsoisin, jos se olisi elokuva tai minisarja (max. 10 jaksoa). Tuollaisia mammuttisarjoja en viitsi seurata.

Jos asutte kolmiossa, mene keittiöön tai vanhempiesi makuuhuoneeseen, kun vanhemmat ovat olohuoneessa.

Ymmärrän kyllä ihan täysin tilanteesi. Jaoin itse siskoni kanssa huoneen vielä varhaisteininä, ja joskus esim. luin kokeeseen saunan lauteella tai milloin mistäkin satuin hiljaisen paikan löytämään. Onhan se ikävää, että täytyy omaa rauhaa saadakseen lähteä pois omasta huoneesta, mutta ei voi mitään.

Minusta kodeissa pitäisi aina olla huone yksin olemista varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko tuollaisiin. Kannattaa tehdä lista kaikesta positiivisesta ja kertoa palkinnot. Kielteisyyden kierre ei johda mihinkään.

Joo, halataan vaan kaikkia niin ongelmat häviävät eikä mitään kielteisyyttä enää tarvita. Eikun...

Mäkätetään, jäkätetään, niuhotetaan ja kiinnitetään kaikki huomio aina vain kaikkeen kielteiseen niin hyvä tulee. Eikun...

Molempia tarvitaan. Sekä "myönteisyyttä" että "kielteisyyttä". Jos otetaan vaan toinen, niin homma vääristyy.

Ap:n ehdotukseen en osaa sanoa, mutta sekä myönteisyyttä että kielteisyyttä tosiaan tarvitaan, ihan yleisesti elämässä. Jos on aihetta kieltää tai torua, niin kyllä se täytyy tehdä. Rohkaista tai kehua tulee taas, jos siihen on aihetta.

Vierailija kirjoitti:

En kaivannut jännitystä.  :(  Kaipasin rakastavaa, uskollista parisuhdetta. Turvallisuutta. Yhteistä tulevaisuutta. En ole yhtään sen tyyppinen, että saan kiksejä jännityksestä tai tuollaisesta vuoristoradasta.

Se on totta, että tunsin paljon huolta, pelkoa ja ahdistusta.

Suositteletteko laastaria heti? Kysymys kuulostaa kylmältä. Seison vaikka päälläni jos selviän tästä nopeasti. Olen aivan itkuherkkä väärissä paikoissa, julkisilla paikoillakin. Päässä pyörii samat jutut, yritän tulkita eri tavoin, paremmin päin, että muka olisi toivoa. Ei ole, asia on täysin selkeä, näin siitä vieläpä mustaa valkoisella.

Satunnaista seuraa olisi tarjolla vaikka tänään. Satutanko itseäni vain lisää, koska kenenkään muun kanssa ei voi olla samanlaista? Alanko itkeä kun siinä ei ole rakkaani?

Ei enää koskaan rakkautta. Ei ikinä. En halua.  Ap

Kun sydänsuru viikkojen kuluessa helpottaa, pääset pitkästä aikaa nauttimaan elämästä ilman jatkuvaa stressiä.

Ehdottomasti ei mitään laastareita ja satunnaisia suhteita, niistä tulee vain lisää surua. Kannattaa keskittyä vahvistamaan itseään hyvien kokemusten kautta.