Faith

Opiskeluaikoina luin kunkin tenttikirjan yhden kerran ajatuksella. En tehnyt muistiinpanoja enkä yleensä edes alleviivauksia tai muita merkintöjä.

Ajatuksella lukeminen tarkoittaa, että mietin kirjassa esiintyneitä käsitteitä käyttäen, mitä mieltä itse olen aiheesta, olenko samaa vai eri mieltä kirjoittajan kanssa, kritisoin kirjoittajan väitteitä, mietin mitä koulukuntaa hän edustaa jne. Jos aihe herätti tunteita, vaikka vain ärsytti, muistiin tallentuminen oli todennäköisempää. (Tässä on varmaan merkitystä sillä, minkä aineen tenttikirjasta on kyse; ehkä jonkin tilastotieteen tai teknisen alan kirja ei juuri herätä tunteita.)

Aloitin tenttikirjan lukemisen aina sisällysluettelon lukemisella. Minulle on tärkeää heti alusta lähtien hahmottaa, mihin kirjoittaja tulee pyrkimään ja suuripiirteisesti sijoittaa hänet johonkin ajatteluperinteeseen tai koulukuntaan (myöhemmin oletus korjautuu, jos se osoittautuu virheelliseksi). Irrallisina faktat ja väitteet eivät minulla tallennu muistiin enkä oikein edes ymmärrä niitä.

Vain jos minulla oli vaikeuksia ymmärtää kirjaa, luin sen toisen kerran enemmän pänttäystyyliin vielä tenttiaamuna.

En saa mediasta enkä nettikeskusteluistakaan enimmäkseen sellaista viestiä, että kaikkien pitäisi olla hoikkia ja mahdollisimman nuoren näköisiä, vaan sellaisen viestin, että monet haluavat sitä itse, ja sen takia median jutuissa ja nettikeskusteluissa usein lähdetään oletuksesta, että suunnilleen kaikki kaipaavat hoikistumis- ja nuorekkuusneuvoja. No anonyymeissä nettikeskusteluissa kyllä silloin tällöin törmää asenteeseen, että pitäisi.

Body positivity -liikehän on vähän avannut esittämääsi näkökulmaa ylipainon osalta, ja sitä on kritisoitu lähinnä terveysnäkökulmasta.

Terveys?

Chopinin konserttia menisin kuuntelemaan vaikka Wieniin. Populaarimusiikin puolelta valitsisin The Beatlesin tai Simon & Garfunkelin keikan.

No hyvä että ongelma tuli tuossa kohtaa, että jäivät vain roikkumaan ilmaan. En kyllä itse hyppäisi benji-hyppyä, ihan turhaa riskin ottamista.