Faith

Olen noista kahdesta varmaan enemmän optimisti. Olen normaalisti iloinen, hyväntuulinen. Pyrin rohkaisemaan muita, tuon esiin myönteisiä näkökohtia huonoissa tilanteissa. Olen aika usein ratkaisukeskeinen, minkä liitän optimistisuuteen.

Tykkään myönteisestä asenteesta myös muissa ihmisissä eli minua ei ärsytä, jos joku on positiivinen.

Uskon, että kaikella on perimmältään (hyvä) tarkoitus, joten minun on suht helppo olla optimistinen.

Minussa on pessimistisyyttäkin, tosin iän myötä se on vähentynyt. Se on ilmennyt vain spesifeissä aihepiireissä, esim. terveyshuolena: jos minulle tuli jokin oire, aloin heti pelätä jotain kauheaa sairautta.

Ei tarvitse, ja noinkin voi viettää hauskan kesäloman.

Jotkut lapset eivät edes tykkää reissaamisesta, autossa istumisesta, kavereiden luota pois lähtemisestä jne. Yksi kaverini oli sellainen.

Itse tykkäsin lapsena kesälomareissuista, joita perheemme teki eri puolille Suomea. Oli aina jännää saapua uuteen kaupunkiin ja ruveta etsimään hotellia / leirintäaluetta (silloin suunnistettiin kartan ja tienvarsiopasteiden avulla). Tykkäsin olla autossa ja viettää aikaa vain perheeni kanssa.

Jos nauttii tuollaisesta elämästä, niin sittenhän se on hyvä! Jotkut saavat iloa ajatellessaan, miten paljon säästävät ja kun näkevät säästötilin karttuvan. Jos se taas tekee elämästä ilotonta, niin se ei ole oikea elämäntyyli. Ehdottaisin kompromissia, jonkinlaista maltillisempaa säästöohjelmaa.

Itse en haluaisi elää kituuttaen koko nuoruutta, vaikka 40-vuotiaana voisin lopettaa työnteon ja elää varakkaana. Ei sitä edes voi tietää varmuudella, pääseekö koskaan nauttimaan säästöistä.

Pidän aika tarkkaan huolta terveydestäni ja kunnostani. Sairastan MS-tautia (joka tosin on ollut remissiossa jo vuosia), joten saatan joskus vanhana joutua sen takia palvelukotiin tms., jos siis elän vanhaksi (ja jos palvelukoteja vielä silloin on!).

Työskentelen jo nyt sen eteen psykologisesti, että kestän tuollaiset mahdolliset muutokset enkä stressaa turhia, tai jos stressaan, osaan käsitellä sitä. Olen onneksi ääri-introvertti, joten seurankaipuu tuskin tulee minulle ongelmaksi, jos joudun ns. laitokseen.

Kananmuna-anjovisvoileipiä tai vaihtoehtoisesti lämpimiä voileipiä, joissa on esim. jauhelihapihvi, säilykepersikan puolikas, juustokuorrute, lisäksi bearnaisekastiketta. Juomaksi kaljaa.

Jälkiruoaksi jaffaa ja pullaa tai hedelmäsalaatti säilykkeistä.