Faith

Vierailija kirjoitti:

Isoisä nosti lapsen tömistämään käsillä ikkunaa vasten mutta puuttuva lasi ei stopannutkaan nostoa vaan lapsi luiskahti isoisän käsistä. Mielestäni tämä kertoo siitä, ettei isoisä huomannut puuttuvaa lasia. Tuo aiemmin uutisoitu rokottaminen kuulosti sairaalta. Järkyttävä onnettomuus. Sen myötä tuhoutui usea elämä.

Näin minäkin ymmärsin. Kun lapsi kurottaa tömisyttämään oletettua ikkunalasia, painopiste on jo siirtynyt eteenpäin ratkaisevasti, todennäköisesti vielä koko painollaan nojaa sitä päin. Ja kun isoisäkin oletti siinä olevan ikkunalasin, niin hän ei varmaan pitänyt kovin lujasti iinni. Kauheaa, käy sääliksi koko perhettä, erityisesti sitä isoisää.

Tämähän ei ole ensimmänen kerta kun lapsi putoaa kuolemaansa vastaavasta syystä. Eric Claptonin leikki-ikäinen lapsi putosi pilvenpiirtäjän ikkunasta, joka ulottui lattiasta kattoon. Lapsi ryntäsi huoneeseen ja kohti ikkunaa luullen, että siinä on lasi paikallaan, mutta siivooja olikin vetänyt lasin sivuun hetkeksi. Tuon tapauksen ajatteleminen järkyttää aina.

Käy piknikillä luonnon helmassa, vaikka puistossa. Käy ravintolassa syömässä. Tee bussilla päiväretki toiseen kaupunkiin, käy siellä elokuvissa päivänäytöksessä. Käy kävelyllä metsässä. Jos sinulla on joku sukulainen, jonka tiedät yleensä kaipaavan seuraa ja jonka seurassa viihdyt, soita ja kysy sopisiko kyläily puolin tai toisin.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuuko tärinä aina seisoessa? Mikä aiheuttaa tärinää vain seisoessa. Joku selkä/jalkahermojen sairaus?

Pelkkä nestehukka ei varmaan enää selitä tuota, luulisi että Merkel olisi ensimmäisen kerran jälkeen huolehtinut nesteytyksestä.

Toisaalta ei tuo ihan sairauden oireelta vaikuta, vaan jonkinlaiselta tilapäiseltä ongelmalta. Mistäköhän johtuu. Meidän koulussa aikoinaan kuunneltiin aamunavaus seisten koulun aulassa, ja muistan että jotakuta alkoi tärisyttää ja hän kävi lattialle istumaan. Yksi oppilas pyörtyi aamunavauksessa. Muistan että itsellänikin on joskus ollut lievää lihasten värinän tunnetta jaloissa, kun olen jännittänyt esim. esitelmää pitäessäni.

Lihasjännityksen purkautuminen?

Vierailija kirjoitti:

Minusta leskeneläke voisi olla sidottu lesken omiin tuloihin. Tiedän lesken, joka tienaa erittäin hyvin ja hän itse kertoi, että saa leskeneläkettä saman verran kuin palkkaa. Lisäksi omistaa hulppean, velattoman talon ja kesähuvilan. Toisaalta on hyvinkin vähävaraisia leskiä. Monet iäkkäät lesket ovat hoitaneet ensin lapsikatraan ja omat vanhempansa, tehneet pitkään raskasta pienipalkkaista työtä ehkä sen parikymmentä vuotta, siitä ei ole paljon eläkettä kertynyt. Lopuksi ovat hoitaneet puolisonsa ja useimmiten ilman mitään korvausta. Kyllä he ovat sen pienen leskeneläkkeensä ansainneet ihan koko loppuelämänsä, useinhan se on vain parisataa euroa.

Olen samaa mieltä. Verovaroista maksettavien rahatukien tulisi määräytyä saajan tarpeen mukaan eikä olla statukseen perustuva oikeus.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="25.01.2013 klo 10:05"]

http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/kehitysvammaisen_vanhemmuus_tabu" alt="http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/kehitysvammaisen_vanhemmuus_tabu">http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/kehitysvammaisen_vanhemmuus_tabu Kehitysvammaisten Tukiliiton Pia Henttosella on kyllä hyviä näkökulmia aihesee. Ajatuksia herättävä juttu.

Hoitaminen ja kasvattaminen tarkoittaa sitä että et tarvitse apua. Et itsellesi etkä lapsen hoitoon. Pystyt elättämään hänet oman työsi palkalla. Pystyt itse hoitamaan kodin ja lapsen

Näillä perusteluilla tosi harvalla olisi oikeutta lapseen. Melkein jokainen vanhempi saa apua läheisiltään tai muuten.

Näinhän se on.

Järkevintä olisi varmaan kartoittaa yksilölliset kyvyt, voimavarat ja tilanne eikä määrittää koko ryhmää kyvyttömäksi huolehtimaan ja kasvattamaan lapsia sekä sitä myöten koettaa ohjata heitä pois perheen perustamisesta. Moni ei muista, että kehitysvammaisissakin on älykkäämpiä ja vähemmän älykkäitä kuten muissa ihmisissä.

On muitakin ryhmiä, joiden kohdalla on keskimääräistä yleisempää olla kyvytön toimimaan vanhempana, esim. mt- ja päihdeongelmaiset. Pitäisikö heitäkin hienovaraisesti ohjata pois perheen perustamisesta? Mihin raja vedetään?

Ainoa nähdäkseni looginen tapa suhtautua tähän on katsoa yksilöllisiä tilanteita eikä suhtautua koko ryhmään yhtenä könttänä.

Kaikki tarvitsevat apua, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Tärkeintä on tiedostaa avun tarve ja osata hakea apua. Pystyykö lapsia haluava kehitysvammainen pariskunta tähän johdonmukaisesti?