Faith

Minulla ei ole mitään suuria pelkoja, kuten nuorempana. Pelkäämäni asiat eivät ole mielessäni usein, vaan nytkin minun täytyy erikseen miettiä mitä ne voisivat olla.

Pelkään että sairauteni, joka on MS-tauti, pahenee vanhemmiten (jos elän vanhaksi) ja joudun laitokseen. Tähän liittyen pelkään, että hoitoon pääsy vaikeutuu Suomessa vuosikymmenten kuluessa. Jälkimmäiseen voivat kaikki suomalaiset vaikuttaa, ettei niin käy.

Pelkään joutuvani tilanteisiin, joissa en osaa toimia. Pelkään liian suurta vastuuta ja että minulta vaaditaan jotain, mihin en pysty.

Pelkään läheisteni puolesta silloin tällöin. En ole aktiivisesti huolissani heistä, vaan jos jollakulla on vaikka jokin oire, saatan patistaa häntä lääkäriin, koska olen huolissani hänen hyvinvoinnistaan siltä osin.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se, että hän on ymmärtänyt osittain sairautensa on hyvä, mutta kyllä videolla näkyy selvästi että hänen hoitonsa ovat selvästi vielä kesken ja hän myös jotenkin vähättelee asiaa. Esim yhdessä kohdassa sanoi, ettei tiennyt syövänsä niin vähän. 

Hän myös sanoo olleensa hoidossa vain kuukauden. Joten aika huolestuttavalta kuulostaa.

Minustakin vaikuttaa, että hän on osittain myöntänyt sairautensa. Hän myös sanoi, että hänen on vaikea puhua siitä, eli voi olla, ettei hän (vielä) pysty suoraan puhumaan asiasta. Eugenia muutenkin välttelee negatiivisia aiheita ja tunteita.

Kunpa ei kävisi niin, että hän Youtubeen palattuaan solahtaa entiseen rooliinsa. Tulee mieleen, että toivottavasti hän ei palannut liian aikaisin.

Erotan. Oivariinillakin tulee hyviä leivonnaisia. On vaikea kuvailla sitä leivontamargariinin makua, paras sana jonka olen kuullut on "teollinen". Voissa on täyteläinen maku.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Luin kirjan n. viisi vuotta sitten ja ymmärsin sen, mutta en usko niin kuin Tolle. En usko väitteiden olevan totta.

Luin kirjan mielenkiinnosta. Minulla on joitain läheisiä, jotka uskovat samansuuntaisesti kuin Tolle, ja haluan ymmärtää heitä ja pystyä keskustelemaan heidän kanssaan.

Kirjan opetuksessa on paljon samaa kuin buddhalaisuudessa. Ego eli tietoisuus pyrkii ja kaipaa aina johonkin toisaalle: tulevaisuuteen, menneisyyteen, parempaan, täydempään, eheyteen. Buddhalaisuuden mukaan kaipuu on harhaa, joka täytyy sammuttaa henkisillä harjoitteilla ja mietiskelyllä. Oivallus, että läsnäoloon (joka on yksi tietoisuus) sisältyy kaikki mitä on eikä kaipuulla siten edes ole kohdetta, on egon kuolema eli buddhalaisuuden valaistuminen.

Kristinuskossa taas, johon itse uskon, ihmisen kaipuu ei ole harhaa, vaan sille on syy. Ihminen kaipaa Jumalaa. Vain Jumala voi sammuttaa kaipuun rakkaudellaan, ja sen Hän teki lähettämällä Poikansa Jeesuksen.

Hassua törmätä tähän ketjuun, joku nostanut vaaanhan monen vuoden takaisen aloitukseni :)

Ja aiheeseen, uskon nykyään samanlailla kuin sinä. Tai uskoin jo tuolloin 2014, mutta nyttemmin koko ajan vankemmin. Tollea en ole enää yrittänytkään lukea, enemmänkin Raamattua.

Sulla on muuten hyvä blogi, ilo lukea, saan aina vahvistusta ja iloa teksteistäsi!

Ap

Ihanaa kuulla! :)

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitit, että "Ego eli tietoisuus pyrkii...." Ego ei ole tietoisuus. Ego kuuluu tähän kehomielikokonaisuuteen, mutta tietoisuus on syvin olemuksemme.

Joo, olet oikeassa. Kirjoitin epähuomiossa tuon, kun joskus psykologiassa ego suomennetaan tietoiseksi mieleksi. Tollen opetuksessa se on nimenomaan eri asia kuin tietoisuus.