Faith

Tulin itse aikuisena uskoon, vasta kolmekymppisenä, mutten sitä ennenkään ollut saatananpalvoja, olin vain eksyksissä hengellisesti, ts. en ollut Jeesus-tiellä.

Kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti samassa tilassa hengellisesti, synnin tilassa. Ilman Jeesusta me uskovaiset kristitytkin olemme samassa tilassa. Kenelläkään ei ole varaa osoittaa sormella tai paukutella henkseleitä.

Oikeanlainen evankeliumin julistaminen ei ole syyttämistä tai itsensä korostamista, vaan hyvän uutisen kertomista, jonka on itsekin saanut kuulla joskus ensimmäistä kertaa. Ja itsekin torjuin sen monta kertaa ennen kuin uskoin ja otin sen vastaan.

Kuulostaa stressaavalta. Miehen pitää itse sanoa kavereilleen, että ei voi enää tavata yhtä usein kuin ennen. Miettikää vaikka yhdessä, miten sen voisi muotoilla. Hän varmaan pelkää että kaverit loukkaantuvat ja hylkäävät hänet? Toisaalta ehkä noin rasittavien kavereiden hylkääminen olisikin ihan hyvä. Vai haluaako hän salaa mennä?

En ymmärrä tätä nykyajan "onko minulla lupa tuntea näin?"- ja "sinulla on oikeus tunteisiisi"-ajattelua. Ihminen tuntee sitä mitä tuntee, keskustelu oikeuksista tuntea jotain on epämielekästä, yhtä tyhjän kanssa.

Entä saako puhua siitä mitä tuntee? Totta kai saa. Raamatun Jobkin kärsimyksissään tilitti todella synkkiä juttuja ja vuodatuksia eikä Jumala moittinut häntä siitä, vaikka Jobin ystävät eivät olisi välittäneet niitä kuulla.

Shampoo & hoitoaine -yhdistelmätuotteet. Eikö se ole vain sama kuin hoitava shampoo? Minusta hoitoaine kuuluu latvoihin ja shampoo tyveen, en laittaisi molempia molempiin. Muistan kun Vidal Sassoonin Wash & Go -yhdistelmätuote tuli markkinoille 80-luvulla, se taisi olla ensimmäinen.

En ole seurannut sarjaa, mutta kuulin sattumalta radiosta Paula Vesalan version Paula Koivuniemen iskelmästä Sua vasten aina painautuisin, ja siinä oli oikeanlainen tunnelma. Surullinen tarina tuli esiin, toisin kuin alkuperäisessä. "On tie, pois taas vain vie".