Faith

2000-luvulla keskustelukulttuuri ei vielä ollut yhtä polarisoitunut kuin nykyään. Nykyään eri suuntien ääriajattelijoihin törmää helpommin netissä. Silloin keskustelukulttuuri ei vielä ollut yhtä tulenarkaa someraivoineen ja vihapuhe-kiistelyineen.

Yllätysvieraat olivat tavallisempia lapsuudessani ja nuoruudessani 80- ja 90-luvuilla kuin nykyään, mutta vanhempamme eivät silloinkaan tykänneet yllätysvierailuista eikä perheemme yllätysvieraillut itse.

Ainoat yllätysvieraat, jotka vanhempamme hyväksyivät, olivat pari yksinäistä miestä, joista toinen oli heidän nuoruudenystävänsä ja toinen kaukaisempi sukulainen. He olivat hiljaisia ja kävivät lyhyillä vierailuilla esim. juomassa kupin kahvia.

En oikeastaan. Joskus muistaessani katson Avaran luonnon. Tai jos näen jonkun hyvän elokuvan olevan alkamassa, niin on kiva katsoa vaihteeksi tv-ruudulta.

Yleltä tulee joskus hyviä brittiläisiä minisarjoja, joita katson jos huomaan ensimmäisen osan olevan tulossa. Pitkiä, jatkuvajuonisia sarjoja tulee nykyään paljon tv:stä, mutta niistä en ole välittänyt yli kymmeneen vuoteen.

Jos tykkää synkistä, jännittävistä ja ahdistavista elokuvista, niin The Calibre ja The Killing of a Sacred Deer ovat hyviä.

Aloin eilen katsoa brittiläistä trilleriminisarjaa Retribution, joka vaikuttaa tähän mennessä ihan hyvältä.

Ei epämääräisiä hivuttautumisia, vaan kysy häneltä suoraan, esitä perustelut: teistä olisi seuraa ja turvaa toisillenne, voisitte yhdessä maksaa asumiskulut / huolehtia kodista. Jos tätisi on hiljan leskeytynyt, hän saattaa kaivata seuraa ja pitää sitä hyvänä ideana. Tai sitten hän haluaa mieluummin asua yksin ja vastata kieltävästi. Sinun täytyy kunnioittaa hänen päätöstään.