Faith

Tykkään elämäkertaelokuvista, jos elämäntarinaan on kuulunut jotain mielenkiintoista. Minua kiinnostavat esim. sairastumiset, onnettomuudet ja muut kriisit sekä niistä / niiden kanssa selviytyminen.

Keskushenkilön ei tarvitse olla julkisuuden henkilö. Sillä ei ole minulle niinkään merkitystä, kuka se henkilö on, vaan tärkeintä on se kiinnostava elämäntarina.

Uskoisin että monet (erityisesti oma-)elämäkerroista pitävät ovat kiinnostuneita psykologiasta.

Joidenkin poliitikkojen ja menestyneiden johtajien vaiheista kertovat elämäkerrat taas saattavat sisältää paljon poliittisten tai yrityselämän tapahtumien pohdintaa. Varmaan niistä asioista kiinnostuneet saattavat haluta niitä lukea.

Osaamisen ja ahkeruuden pitäisi yleensä olla ratkaiseva kriteeri esim. palkkaamisessa eikä sukulais-/ystävyyssuhteiden. Vapaat työpaikat pitäisi laittaa julkiseen hakuun.

Minusta ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa yrittäjä haluaa auttaa vaikka vammaista / sairasta / jostain muusta syystä vaikeasti työllistyvää esim. omaista ja on valmis ottamaan riskin hänen palkkaamisessaan, nepotismi on hyvä asia.

Mikki Hiiri -tarinat ovat tylsimpiä, mutta Mikki on kiva, reilu ja viisas.

Iines on epäreiluin ja itsekeskeisin, mutta tykkäsin lapsena aina eniten Aku-Hannu-Iines -kolmiodraamoista. Varsinkin niistä, jotka päättyivät hyvin Akun kannalta. Minua harmitti ne tarinat, jotka päättyivät Akun raivokohtaukseen (Iineksen ja Hannun jatkaessa romanttisille treffeille).

En osaa sanoa oliko Ringa Ropo leuhka, mutta muistan kuinka lapsena 80-luvun lopulla siskoni kanssa kiistelimme siitä, kumpi on nätimpi, Ringa Ropo vai pikajuoksija Sisko Hanhijoki. Itse fanitin Hanhijokea. Ihailimme yleisurheilijoita.

Uunijäätelöähän voi tehdä pienemmänkin annoksen kerralla, esim. kahdelle ihmiselle. Eikä sen tarvitse olla uunissakaan kuin pari minuuttia. Jos marengin laittaa tiiviisti, jäätelö ei ehdi sulaa liikaa.