Faith

Etiopian nälänhätäkriisi. Muistin että se olisi ollut Tshernobylin onnettomuuden jälkeen, mutta se oli vuotta aiemmin, joten se.

Nälänhätä oli Tshernobyliä helpompi ymmärtää. Afrikan lapsilla ei ollut ruokaa ja he kuolivat nälkään.

Alkaisin ehkä tutkia Isdalenin mysteerinaisen tapausta. Naisen ruumis löydettiin 1970 Norjan Isdaleista, mutta sitä ei koskaan tunnistettu.

Tapaus on tosi mielenkiintoinen ja outo.

Tunnistamista oli haluttu vaikeuttaa, koska sormenjäljet oli hiottu pois. Naisen matkatavaroista löytyi mm. peruukki ja silmälasit ilman vahvuuksia eli kai hän ei itsekään halunnut tulla tunnistetuksi matkoillaan. Nainen oli käyttänyt eri nimiä hotelleihin kirjautuessaan. Silminnäkijöiden mukaan hän oli ulkomaalainen.

Interpol yritti selvittää naisen henkilöllisyyttä 1970-luvulla. 2010-luvulla ruumiin näytteistä tehtiin dna-profiili, jonka perusteella aloitettiin uusi tutkinta.

Valitsisin Isdalenin naisen tapauksen siksikin, että henkilöllisyyden selviäminen on täysin mahdollista. Nainen voi olla joku joka oli kadonnut jo kauan ennen ruumiin löytymistä, esim. 1950-60-luvulla, minkä takia lähipiiri ei ole osannut yhdistää tapauksia toisiinsa. Kyllä joku on hänet joskus tuntenut!

Heti tulee mieleen n. kymmenen.

Esim. virressä 289 Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja, on hienot sanat. Samoin monissa muissa virsissä ja hengellisissä lauluissa.

Populaarimusiikin kappaleista ensimmäisenä tuli mieleen Pink Floydin High Hopes. Tosin sanojen runollisuuden takia tulkintani on varmaan aika subjektiivinen, esim. säe "the ringing of the division bell had begun" saattaa tarkoittaa minulle eri asiaa kuin useimmille muille tai kappaleen kirjoittajalle.

Huonelämpö ei ole helteiden jälkeen vieläkään laskenut normaalitasolle, vaan on pyörinyt 25-27 asteen tuntumassa. Nyt on 27. Täällä on aamusta alkaen paistanut aurinko.

Poirot on kaunosielu – ei neuroottinen esteetikko, vaan moraalinen kaunosielu. Muistelen, että hän on joskus pettynyt rakkaudessa. Poirot'n persoonallisuuteen sopisi, ettei hän enää sen jälkeen ole ehkä halunnut antaa itsensä rakastua.

Jotkut tulevat rakkauspettymyksen jälkeen katkeriksi, takertuvat vuosiksi kokemukseensa ja selittävät kaiken pahan elämässään sen kautta, mutta Poirot ei ole katkera. Hän varmaan on vain todennut olevansa liian herkkä, että parisuhderakkaus (joka aina sisältää riskin petetyksi tulemisesta) olisi häntä varten.

Poirot on sen sijaan rakastunut totuuteen ja omistanut elämänsä sille. Hän haluaa aina kaivaa esiin faktat, mitä on tapahtunut. Hän käyttää siihen psykologista ymmärrystään, joka ehkä perustuu hänen omiin kokemuksiinsa, ts. empatia auttaa häntä selvittämään toisten motiiveja. Uskon Poirot'n olevan sisäisesti intohimoinen ja tunneherkkä, vaikka hän onkin ulkoisesti hillitty.