Faith

En ole koskaan ollut bucket list -tyyppinen ajattelija. Bucket list tarkoittaa siis asioita, joita haluaa vielä tehdä ja kokea elämänsä aikana.

Jos ajatellaan vaikka jotain eksoottisia matkakohteita ja harrastuksia, jotka periaatteessa kiinnostavat minua, minulle riittää, että luen niistä jonkun toisen kirjoittaman kokemuksen tai katson jonkun paikan päällä olleen kuvaaman videon tms.

Ideat kiinnostavat minua, ja minulla niiden tutkimiseen ja niihin eläytymiseen riittää, että on vain paikallaan ja välillä keskustelee niistä muiden kanssa.

Voihan olla, että minulle ei vain vielä ole tullut bucket list -jaksoa elämässä, ja että sellainen tulee jossain vaiheessa, mutta en usko. Ihmiset vain ovat erilaisia.

Minusta "otan osaa" on kaunis sanonta, kun ajatuksena on, että sanoja oikeasti haluaisi, että vainajan läheisellä olisi helpompi olo. Se myös ilmaisee, että sanojakin suree. Sanonta tarkoittaa minulle, että suru haluttaisiin jakaa (vaikkei sitä käytännössä voisikaan) ja ettei sen tarvitse olla yksityinen asia ja tabu.

"Ilmiöitä tarkastellaan kokonaisina, aidossa kontekstissa, ja niihin liittyviä tietoja ja taitoja opetellaan oppiainerajat ylittäen." (Wikipedia: Ilmiöpohjainen oppiminen)

Siis opetetaan vaikka metsässä esim., miten maantiedossa yleensä käsitellyt luonnonilmiöt liittyvät biologiassa yleensä käsiteltyihin luonnonilmiöihin jne.? Ihan hyvä tavoite, mutta eivätkö tuossa opetettavat kokonaisuudet ole liian laajoja? Pysyykö opettaja itsekään tehtävänsä tasalla?

Lisäksi osa oppilaista tarvitsee strukturoidun ympäristön pystyäkseen orientoitumaan opetukseen. Kun ympärillä keskustellaan ja tapahtuu yhtä ja toista, huomio kiinnittyy epäolennaiseen todennäköisemmin. Vai onko ajatuksena, että opetettava ilmiö on niin mielenkiintoinen kaikille oppilaille, että tuota ongelmaa ei ole?

Meillä oli yläasteella maa- ja metsätalouden aine järjestetty noin, ja muistan ne tunnit hajanaisina enkä oppinut mitään. Minulle se ei sopinut.

80-luvulla tulleessa koululaisten ohjelmassa Kasmasiini oli Erkki!-niminen visailu, jossa koululaisen piti kuvailla esinettä seinän takana olevalle toiselle koululaiselle, jonka piti kuvauksen mukaan piirtää se paperille. Oikeista arvauksista sai muistaakseni jotain erkkimerkkejä...

Vierailija kirjoitti:

Gossip girl Kelly Rutherford

Ap

Kelly Rutherford on minustakin klassisella tavalla tyylikkään näköinen. Hänellä se lähtee kyllä ihan fyysisistä piirteistä. Muistan kun Rutherford oli nuorena Melrose Placessa, ja jo silloin pidin häntä tosi ylvään ja jotenkin ajattoman näköisenä.

Mutta uskoisin että eri näköisille ihmisille löytyy sopiva versio klassisesta pukeutumistyylistä, kunhan löytyy itselle sopivat vaatteiden leikkaukset ja väripaletit sekä sopiva hiusmalli jne.