Faith

Media on nykyään todella moniääninen (vaikka nytkin toki on joitain näkökulmia ja aihepiirejä, joille ei juuri anneta tilaa), ja yhdestä ja samasta lehdestä saattaa tänään lukea jutun lapsettomuuden ihanuudesta ja eettisyydestä ja huomenna lapsiperheen tuomasta onnesta ja synnytystalkoista, tai tänään rohkean kuluttamisen tärkeydestä ja huomenna kulutuksen vähentämisen välttämättömyydestä. Osa jutuista on kirjoitettu tunnepitoisesti jonkun yksittäisen ihmisen kokemuksista ja näkökulmasta.

Viime kädessä suuret päätökset täytyy tehdä sen mukaan, minkä itse uskoo olevan tärkeintä, arvokkainta, iloa tuottavaa ja realistisesti itselle sopivaa.

Itse ostaisin paistopisteestä croissantin ja munkkirinkilöitä tai sitten ainekset, joista leipoa itse jotain.

Pääsin 8. tasolle. Sielläkin muistin kyllä kaikki sanat, mutta yksi kirjain jäi puuttumaan: kirjoitin festivaali, vaikka sana olisi ollut festivaalit. Muuten olisin voinut jatkaa testiä vaikka kuinka pitkään. Muodostan sanoista päässäni lauseita, jolloin sanat on helppo palauttaa mieleen. Minulla on hyvä muisti testitilanteissa, vaikka arkisissa tilanteissa olen hajamielinen.

Jotenkin psykopaattimainen tuo perustelu "jos se ei ole kiellettyä, se on sallittua". Siihen vetoaminen viestii, että ainoa millä on väliä, on mahdollinen rangaistus eli seuraus itselle. Julmuus on ok, jos se ei ole rangaistava teko.

Yksilöllistä se tietenkin on, mikä on vaikeaa kenellekin, mutta jos ajatellaan pääaineopintojen yleisiä vaatimuksia, niin historia on vaativa aine.

Suoritin joskus opintojeni alussa pari historian kurssia kirjatenttinä, koska ajattelin sen olevan hyvä sivuaine. Siinä piti lukea valtavia määriä paksuja, perusteellisesti kirjoitettuja historiankirjoja. Tajusin, etten ole tarpeeksi kiinnostunut historiasta sisäistääkseni vaadittua tietomäärää.