Faith

Kuuntelen musiikkia, ääniraamattua ja kristillisiä saarna- & opetusvideoita, välillä seuraan mielenkiintoisia videopäiväkirjoja joissa ihmiset kertovat elämästään esim. jonkun sairauden kanssa, psykologiaa käsitteleviä videoita.

Ei se ole osoitus huonosta vanhemmuudesta, jos kolmevuotias lapsi huutaa julkisella paikalla. Kuka tahansa kolmevuotias voi turhautua ja ruveta huutamaan ja jopa raivoamaan, vaikka olisi hyvin kasvatettu.

Kuinka kauan lapsi ehti huutaa ravintolassa?

Tilanteessa on erityistä huomioitavaa sekin, että Shabudin-isä oli ravintolassa äitinsä, kolmevuotiaan lapsen ja lisäksi yksivuotiaan lapsensa kanssa. Hän ei siis välttämättä ehtinyt kovin nopeasti lähtemään lapsineen.

Mikäli juttuun on uskominen, niin ravintoloitsija olisi kyllä voinut sanoa asiasta ystävällisemmin. Vieraalla kielellä kommunikointi on saattanut vaikuttaa tähän?

Minusta monessa someryhmässä tapahtuneen puiminen ja paheksuminen on kuitenkin kohtuutonta. Kirjoittaja, Shabudinin vaimo Crew, ei edes itse ollut paikalla! Ehkä Shabudin ja hänen äitinsä ovat tuohtuneena kertoneet tapahtumasarjasta kotona vaimolle, joka on saanut siitä todellisuutta dramaattisemman kuvan ja ruvennut hermostuneena näpyttelemään someen?

Olethan jo päässyt aika pitkälle ulkopuolisuudesta: koet olevasi samaa tiimiä miehesi ja lastesi kanssa. Uskon, että on jopa aika yleistä, ettei koe olevansa samaa porukaa muiden kuin oman perheensä kanssa.

"Onnekseni olen sentään saanut rinnalleni toisen samanlaisen ulkopuolisen"

Kaksi ulkopuolista eivät yhdessä enää ole ulkopuolisia mielestäni.

Kuvailet ulkopuolelle jäämisiä kouluporukasta, opiskeluporukasta, työporukasta, vanhojen ystävien joukosta. Ulkopuolisuuden tunne on varmaan seurausta noista menneisyyden kokemuksista.

Korkea älykkyysosamäärä ei takaa viisautta.

Tämä on pieni asia. Sain siivottua ja löysin Netflixistä mielenkiintoiselta vaikuttavan minisarjan (nimeltä Safe). Olen ollut tänäänkin kiitollinen, että saan olla terveenä ja von hyvin. Sitä ajattelen jossain vaiheessa joka päivä.