Faith

Ei tarkoita. Esim. tavalliset luomet iholla ovat hyvänlaatuisia kasvaimia eli ei-syöpäkasvaimia. Hyvänlaatuiset kasvaimet poistetaan vain jos ne ovat häiritseviä, aiheuttavat oireita tai saattavat myöhemmin muuttua pahanlaatuisiksi.

Aivoissa hyvänlaatuisetkin kasvaimet poistetaan useammin, koska kallon sisällä on niin vähän tilaa ylimääräiselle kudokselle ja hyvänlaatuinenkin kasvain saattaa aiheuttaa oireita, jos se esim. painaa jotain tärkeää kohtaa aivoissa. Näin kerrotaan Wikipediassa, https://en.wikipedia.org/wiki/Benign_tumor

En mielelläni käytä sanaa "juusto" puheessa, kirjoitettuna se on ok. Juustoon liittyy tunkkaisuuden mielikuva, monet juustot mielestäni myös haisevat pahalta ja ovat pahan makuisia. Osasta taas tykkään todella paljon varsinkin italialaisissa ruoissa. Sana "tuorejuusto" ei ole kiusallinen, koska se ei ole tunkkaista.

Inhoan varsinkin, jos sanaa "juusto" tai "juustoinen" käytetään viittaamaan johonkin muuhun kuin juustoon. Englannissa on kuvaannollinen ilmaus "cheesy", ja jotkut suomalaisetkin käyttävät sitä: "Se oli aika juustoisesti sanottu" tms. En itse ikinä käyttäisi tuota ilmausta. Onneksi sitä kuulee aika harvoin.

Joku ensimmäisellä sivulla mainitsi sanan "aamiainen". Varsinkin joskus nuorena se oli minustakin kiusallinen. En osaa sanoa miksi. Toisaalta myös "aamupala" kuulostaa hölmöltä. Yleensä sanonkin vain, että "söin aamulla...".

Monet ri-päätteiset puhekielen ilmaukset ovat kiusallisia ja ärsyttäviä: lemppari, mäkkäri, voikkari jne.

Minulla lukee Äiti.

On. Ylipäätään mikään järjestelmällinen toiminta ei meinaa onnistua.

Minulla se ei niinkään liity matkalle lähtemiseen, vaan kotiin paluuseen. Menen väärään kulkuvälineeseen, eksyn, matkarahat ovat hävinneet, passi on hävinnyt, en ymmärrä aikatauluja tai lippuautomaatin toimintaa tms. Haluan kotiin ja pelkään etten pääse sinne.

Viimeksi katsoin elokuvan Blindness, joka perustuu Jose Saramagon romaaniin. Elokuva pysyi loppuun asti mielenkiintoisena, mutta se oli pliisu, mielestäni vähän epäonnistunut romaanin filmatisointi. Siitä puuttui elokuvan "dynamiikka". Elokuvasta jäi minulle myös surullinen olo, vaikka tarina päättyi onnellisesti; tämä ei välttämättä ole huono asia – ehkä palaan vielä ajatuksissani elokuvan äärelle ja ymmärrän surumielisyyden syyn.

Tykkään brittiläisistä minisarjoista, ja aloin kiinnostuneena seurata Netflix-minisarjaa Safe, mutta se on vähän pinnallinen siihen nähden, millaisia brittitrillerit parhaimmillaan ovat. Sarjassa tapahtuu yllättäviä käänteitä hengästyttävään tahtiin. Minusta niitä on vähän liikaa. Tykkään hitaammin etenevästä kerronnasta, jossa on vain pari suurta yllättävää käännettä, ja paljon syvällistä psykologista kuvausta. Katson Safen kyllä loppuun, koska tarina sinänsä on ihan mielenkiintoinen.