Faith
Kommentit
En itse käytä tuota ilmausta enkä ole koskaan miettinyt, mitä se tarkoittaa.
Siitä tulee mieleen jotkut suuret ikiaikaiset ilmiöt, joiden puolesta on kuoltu, kuten rakkaus, ystävyys jne.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
En pidä sellaisista, joita sinä kuvaat (siis ilkeistä käytännön piloista), mutta sellaisista tykkään, joita mieheni tekee. Esim. piilottaa muina miehinä mignon-munia munakennoon. Näkee usein paljonkin vaivaa käytännön vitsien toteuttamiseen. Mutta ilkeitä ne eivät ole koskaan. En arvosta ilkeitä ihmisiä.
Tuollainen olisikin kiva yllätys! Mietin äsken, olisiko mitään käytännön pilaa, josta tykkäisin. Onhan niitä näköjään :)
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
En pidä enkä haluaisi. Olen huumorintajuinen, mutta tuollaista en pidä hauskana. Sekin olisi ikävää, jos toisen huumori ei koskaan naurattaisi minua.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Tykkään itsekin tiiviistä ja motivoituneesta tarinankerronnasta, ja sen takia en katso pitkiä sarjoja. Minisarjoista tykkään, n. 10 jaksoa sisältävistä. Jos tuotantokausia tulee useita ja alkuperäinen tarina on jo vaihtunut tai hajonnut uusiin tarinalinjoihin ja uusiin henkilöhahmoihin, sarja ei mielestäni ole katsomisen arvoinen. Käsikirjoituksen laatu usein myös heikentyy.
Ehkä pitkien sarjojen katsojat eivät edes ole kiinnostuneita tarinasta, vaan haluavat sarjasta vain viihdettä tai jotain muuta, mikä ei palaudu tarinaan? Ovat esim. kiinnostuneita jostain näyttelijästä?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
1980-luvun elokuvassa Flowers in the Attic isoäidin hahmoa (Louise Fletcher) pidetään yleisesti yhtenä tarinan pahiksista, mutta minusta isoäiti on rankkojen olosuhteiden kovaksi koulima hyvis.
Isoäiti on siis minustakin hetkittäin kauhea, mutta tulkitsen hahmon niin, että hän on vuosikymmeniä (aina siitä lähtien kun nai kieroutuneeseen sukuun) joutunut taistelemaan pahuutta vastaan ja sen takia hänestä on tullut niin rankka tyyppi.
Elokuvahan muistaakseni päättyykin siten, että lapset lähtevät pois suvun talosta vapaina, ja isoäiti katselee heitä salaa ikkunasta. Minusta isoäidin katse on hyväntahtoinen.
En ole nähnyt sitä uudempaa versiota elokuvasta, en tiedä millaiseksi hahmot on niissä käsikirjoitettu. En myöskään enää muista tarkkaan, millainen isoäiti on romaanissa, vaikka olen sen joskus teini-iässä lukenut.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/