Faith

Lähde ulos kotoa. Etkö pääsisi samalla kyydillä kaupungille / harrastamaan, kun miehesi ja lapsesi lähtevät? 

Vierailija kirjoitti:

Olen lähes kolmekymppinen nainen ja oon vaan niin yksinäinen. Ei ole mitään mihin kuuluisin. Harvakseltaan tulee nähtyä lukiosta jääneitä kavereita ja silloin kun näemme sekin on muutaman kerran vuodessa. Tää on niin raastavaa :( aloitin just opiskelut, toivon että sieltä saisin jotain kavereita.. Nuorempana ajattelin, että varmaan töiden ja muiden juttujen kautta löytyy ihmsiä elämään, mutta ei.

Mitä mä voin tehdä? Tuntuu että oon jotenkin viallinen, koska oon tässä tilanteessa.

Tuohan on tosi hyvä! Opiskelujen kautta pääsee tutustumaan ikätovereihin, jotka ovat kiinnostuneet samanlaisista asioista. Ystävystymisen todennäköisyys kasvaa. Jopa minä, joka olen tosi ujo ja introvertti, olen saanut opiskelujen kautta aikoinaan ystävän, joka siis on edelleen ystäväni (olemme nelikymppisiä).

Meidän tutustumisemme ja ystävyytemme alkoi siitä, että olimme kiinnostuneista samoista keskustelunaiheista ja huumorintajumme oli saman tyyppistä. En "etsinyt ystäviä", vaan keskustelu vain lähti sujumaan. 

Banaani on minusta parhaimman makuinen vaaleankeltaisena.

Yleensä asiantuntijat sanovat että banaani tulisi syödä vasta, kun kuori on tummunut, mutta minusta banaaniin on silloin tullut huono sivumaku. Tummakuorisessa banaanissa on enemmän makeutta, mutta sen lisäksi siinä on se sivumaku. En myöskään tykkää, jos banaanin rakenne on kypsyessä mennyt sosemaiseksi ja siinä on "mustelmia".

Usein luontaishoitajan puoleen kääntyvä sairas ihminen on epätoivoinen. Katselin vuosia sitten Youtubesta aggressiivista MS-tautia sairastavan uusiseelantilaismiehen videoita. Kun lääkkeet eivätkä edes kantasoluhoidot tehonneet, hän meni luontaishoitajalle, joka määräsi erilaisia loiskarkoitushoitoja. Loiset luontaisparantaja oli diagnosoinut kai joillain omilla tutkimuksillaan. Oli ikävää kuulla, että sairas ihminen käytti vähiä rahojaan tuollaiseen. On sanomattakin selvää, ettei hän parantunut.

Hyvä! En itsekään enää syö makeaa yhdellä kertaa niin paljon, vaan lopetan siinä vaiheessa, kun ei oikeasti enää tee mieli. Nuorempana siis söin usein niin kauan, että tuli huono olo.