Faith

Ihan ymmärrettäviä nuo tunteet minusta, tuntuu varmaan ikävältä koko ajan saada kielteisiä reaktioita siihen mitä tekee ja millainen on, vaikka yrittää parhaansa. 

Ehkä se on lapselta omien rajojen vetämisen ja erillisen, itsenäisen minuuden "harjoittelemista"? Jotkut lapset ovat hirveän kriittisiä ja vastarannankiiskejä. Turvallisessa vuorovaikutussuhteessa oman vanhemman kanssa lapsi tekee sitä vapaammin. Onneksi se varmaan menee ohi tai ainakin lieventyy jossain vaiheessa. 

Vaikka tulisi ikäviä tunteita, niin aikuisen tulee aina muistaa, että lapsi on epäkypsä eikä ymmärrä kaikkea, vaikka osaisikin tarttua aikuisen heikkoihin kohtiin ja olla ilkeä.

Opettele tunnistamaan varhaisia merkkejä tilanteista, jotka johtavat todennäköisesti kiivastumiseen / riitelyyn: millainen tilanne ja ajankohta, millainen lähtökohtainen olotila, millaiset puheenaiheet jne. 

Mutta tuo on tosiaan hyvä, että aina sovitte kiistat. Sitä paitsi riitely on ainakin osoitus siitä, että kotonanne ei tarvitse piilottaa tunteita ja eriäviä mielipiteitä. 

Minullekin tuli mieleen, että ehkä hän juopottelee mökillä. Yhden lapsuuden kaverini isä aina välillä häipyi mökille esim. viikoksi juomaan alkoholia.

Tuoremozzarella tomaattiviipaleiden ja balsamicon kanssa.

Tai sitten morfiinia ja jotain rauhoittavaa lääkettä annetaan niin paljon, että saattohoitopotilas kuolee käytännössä unessa. Ei siis kuole lääkkeen takia, vaan sen vaikutuksen alaisena. Tuollainen kuulostaa ihan hyvältä, lempeältä tavalta kuolla.

On kuulemma tiettyjä merkkejä potilaassa, kun kuolema alkaa olla lähellä, esim. hengityksessä. Ne eivät tietenkään ole tarkkoja ennusteita kuolinajankohdasta, mutta antavat suuntaa. Sen mukaan saattohoitajat ja -lääkärit varmaan osaavat antaa noita lääkkeitä?