Faith

Lapsena ja nuorena tykkäsin, kun kotitaloustunnilla sitä tehtiin. Aikuisena tein sitä kerran itse pellillisen ihan innoissani, mutta parin palan jälkeen enää tehnyt mieli. Se on liian raskasta ja rasvaista.

Tuoreesta pullasta kyllä tykkään, varsinkin kahvin kanssa. Tosin harvoin syön pullaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomuuskin on vallankäyttöä. Kysyisin suoraan tai esimiehen kautta.

Omalle kohdalle on sattunut pari kertaa. Viimeisin oli sellainen että puhui vältyämätyömät työasiat kanssani mutta yhteistyö oli vaikeaa. Hän juoksi työpaikan ovelta välimatkaa ettei tarvinnut kävellä kanssani metriäkään.

En keksi mitään muuta kuin väärinkäsitys, loukkaantuminen, ehkä jokin kulttuuriin liittyvä juttu tai jotain. Pahalta se tuntui.

Se on harmi, jos jää kokemus, että vain välttämättömät työasiat nihkeästi puhutaan ja yhteistyö takkuilee. Vaikka olen itse ujo introvertti, odottaisin ja pyrkisin omalta osaltani ylläpitämään ystävällistä ja joustavaa ilmapiiriä työyhteisössä.

Toisaalta tuon kotimatkalle lähtiessä "karkuun juoksemisen" ymmärrän. Haluan itsekin kulkea kotimatkan yksin. Stressin purkaminen ja vapaa-aikaan orientoituminen on aina alkanut minulla kotimatkalla, jo opiskeluaikoina. Yksin kulkiessa pystyy keskittymään siihenkin, tarvitseeko matkalla käydä kaupassa hakemassa jotain sekä voi soittaa puheluita, vastata päivän mittaan tulleisiin viesteihin jne. Joten siitä ei kannata tehdä päätelmiä työkaverin epä-/ystävällisyydestä.

Suomi ei ole täydellinen maa, mutta varmasti yksi parhaimmista maailmassa. Sen takia vastaan myöntävästi. Olen samaa mieltä kuin Adolf Ehrnrooth eli Suomi on hyvä maa suomalaisille. 

Kuulostaa tosi hyvältä. Siis sekä ruoka että mies!

Hienoa että vauvasi tuo sinulle noin paljon iloa etkä ole enää masentunutkaan! Ystävä-sanaa kuulee harvemmin käytettävän 5 kk ikäisestä, mutta käyhän se noinkin :)