Faith

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 57v ja ilmiö on mulle tuttu. Nuoruudessani (70- ja 80-luvuilla) oltiin ehkä romanttisempia kuin nykyisin. Ei silloin mietitty, mitä tuo toinen ihminen pystyy tarjoamaan minulle (tietty elintaso, haluamani määrä lapsia, asuinpaikka kaupungissa vai maalla jne) vaan elettiin paljon enemmän tunteiden mukaan. "Vaatimuslistat" olivat lyhyitä eli tarvittiin vain ihastuminen ja se, että toisen kanssa oli hyvä olla. Lähdettiin siitä ajatuksesta, että kaksi toisiinsa rakastunutta ihmistä löytää kyllä kompromissit, joilla yhteiselämästä saadaan molemmille hyvä elämä.

Nykyisin nuoret ovat ehkä tietoisempia siitä, mitä haluavat elämältään ja puolison pitää olla sellainen, että omat toiveet hänen kanssaan myös täyttyvät. Pitää siis olla nk paperilla hyvä. Kumppanin löytyminen kuitenkin vaikeutuu, koska suurin osa haluaisi myös ihastua paperilla hyvään ja tämän seurassa vielä viihtyäkin. Tietyllä tavalla siis etsitään "täydellisempää" ihmistä kuin omassa nuoruudessani. 

Höpöhöpö.

Ihan samanlaisia ihmiset ovat olleet ennenkin.

Nimittäin että nuorena kelpaavien skaala on laajempi, mitä vanhemmaksi tulee ja tuntee itsensä paremmin, tulee myös valikoivammaksi.

Minä esim. tapailin sika random-miehiä 70-80-luvulla, kun olin parikymppinen. Kun olin kasvanut kolmikymppiseksi, niin olin tarkempi siitä, että vastapuoli on myös ns paperilla kyse.

Eli tässä ri ole kyse "entisajasta" ja "nykyajasta", vaan nuoren ihmisen normaalista omasta kasvuprosessista.

Uskon myös, että kyse on enemmän henkilökohtaisesta kypsymisestä kuin aikojen muuttumisesta. Olen monta kertaa ajatellut, että jos olisin nuorena mennyt naimisiin silloisen miesystäväni kanssa, olisin nyt suhteessa, jossa puolisoilla on ihan erilaiset elämäntyylit eikä olisi edes samoja mielenkiinnon kohteita. Tämän ikäisenä todellakin katsoisin tarkemmin, että mm. temperamenttipiirteet, arkinen elämäntyyli, suhde päihteisiin sekä kiinnostuksen kohteet ovat minulle sopivat.

Toisaalta siinä, että etsii puolisoa kriteerien mukaan, on se vaara, että torjuu sellaisetkin ehdokkaat, joiden kanssa voisi tehdä kompromisseja ja rakentaa yhteistä elämää. Ihminen kun on enemmän kuin osiensa summa. 

Viitaten aiemmin lainattuun kommenttiin, ennenvanhaan kyllä oli suurempi paine jo nuorena mennä eli "päästä" naimisiin, kuten silloin sanottiin. Sen takia moni otti suunnilleen ensimmäisen, joka kelpuutti ja joka oli töissä, melko terve ja ok-perhetaustasta. Mielestäni sekään ei ole välttämättä romanttista. Ja ovathan nuokin kriteeitä, niitä vain oli vähemmän ja ne olivat vähän erilaiset kuin nykyään monilla.

Romanttista on se, että pari ihastuu, rakastuu ja tuntee vetoa toinen toistaan kohtaan, olipa kriteereitä enemmän tai vähemmän.

Jumalan sanan takia. Maailma on juuri sellaisessa pahassa tilassa kuin Raamatussa sanotaan. Uskon pelastukseen, josta Raamattu myös kertoo. Evankeliumin hyvyys saa minut uskomaan Jumalaan.

Moraalin takia. Luonnontiede, vaikka se on kuinka kehittynyt, ei pysty todistamaan, miksi jotkut teot ovat väärin. Silti ymmärtääkseni useimmat ihmiset tietävät sisimmässään varmuudella, että tietyt teot (mu rha, pe dof ilia jne.) ovat väärin. On siis olemassa asioita, jotka ovat totta, mutta joita tiede ei pysty todistamaan.

Luomakunnan olemassaolon takia. Jumalan olemassaolo on edelleen järjellisin selitys sille, miksi mitään ylipäätään on olemassa.

Juon aina vettä. Myös limsa ja kotikalja ovat hyviä ruokajuomia joskus, mutta vesi on terveellisempää. Päivälliskutsuilla, joilla tarjolla on viiniä / olutta ruoan kanssa, otan sitä lasillisen tai kaksi.

Kotikalja on hyvää. Otan aina sitä, jos olen jossain paikassa missä on noutopöytä tms.

Itselläni ei ole tuosta kokemusta, mutta periaatteessa voisi olla. Olen kuullut, että noin voi käydä. Tapahtuuko se siis sitä kautta, että saa sairauden aiheuttaman käytännön työkyvyttömyyden takia karenssin, kun joutuu lopettamaan työsuhteet, mutta virallisesti ei vielä ole työkyvytön?

En lähtisi. Keskittyisin siihen minkä uskon varmuudella olevan arvokasta. Eläisin pyrkien siihen mikä on hyvää ja oikein. Siitä saa sisäistä rauhaa, joka on tärkeämpää kuin onnellisuus ja hyvät olosuhteet. Muistaisin myös, että parempia aikoja kuin tämä voi olla tulossa.