Faith

Mielestäni elokuva jätti tulkinnanvaraiseksi, tapahtuiko hukuttamiskohtaus oikeasti vai ei. Aiemmassa kohtauksessa soi kappale "Dream a Little Dream of Me", minkä voisi joten kuten ajatella tukevan tulkintaa, että hukuttamiskohtaus oli jomman kumman fantasiaa. Samoin valo ikkunassa loppukohtauksessa voisi tässä tulkinnassa olla merkki, että tytär oli vielä talossa. Minusta tämä tulkinta kuitenkin on kömpelö, vaikka olisikin kivempi ajatella tarinalle kauniimpi loppu.

Kannatan itse enemmän sitä tulkintaa, että hukuttaminen eli avustettu itsemurha tapahtui oikeasti, ja että tarinan pääsanoma oli, että hylkäämisellä oli peruuttamaton, tuhoisa seuraus sekä hylkääjälle (äiti) että hylätylle (tytär). Molemmat menivät rikki. Itsemurha ja siinä avustaminen edustavat yhteistä epätoivoa. Loppukohtauksessa se, että äiti pysähtyi katsomaan valoa talon ikkunassa kuvasi äidin ajatusta, että nyt tyttären ei enää tarvitse odottaa häntä. Huonehan, josta valo kajasti, oli tyhjä.

En. Olen antanut anteeksi. Toivon että he pyytävät syntejään Jumalalta anteeksi, jos eivät sitä vielä ole tehneet. En tiedä heidän elämästään mitään tänä päivänä.

Kuuntelen musiikkia, jonka olen itse valinnut. Taustamusiikkia en useimmiten voi sietää.

Radiosta tykkään silloin tällöin kuunnella puheohjelmia, mutta niistäkin vain sellaisia, joista olen kiinnostunut. Taustahölinä häiritsee. Kuuntelen radiota tosi harvoin. Tykkään hiljaisuudesta.

On joitain radion musiikkiohjelmista, joista pidän. Esim. Radio Suomelta (muistaakseni) tulee perjantaisin toivelauluohjelma, jossa soittajat saavat kertoa, mitä kappale heille merkitsee: henkilökohtaisia muistoja, jotain elämänfilosofiaa tms. Radio Deiltä on tullut samantyyppisiä toivelauluohjelmia.

Tykkäsin Yölinjalla Pekka Sauri -ohjelmasta aikoinaan. Siinäkin soitettiin välillä musiikkia eikä se häirinnyt. Ohjelma oli ihanan selkeä ja rauhallinen, koska siinä ei ollut useita toimittajia studiossa hälisemässä, ei mainoksia jne. Edes pilailusoitot eivät häirinneet liiaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kävin katsomassa ja olen ihan pois tolaltani. Hyvä leffa ja jokeri "kasvoi" omaksi itsekseen elokuvan aikana. Pelottavaa sekin, että katsoja voi helposti olla Jokerin puolella.

Mielenkiintoinen näkökulma. En itse ole nähnyt elokuvaa, mutta ymmärtääkseni tarina kertoo nimenomaan siitä, miksi ja miten Jokerista tuli Jokeri.

Batman-sarjakuvien maailma hahmoineen on minulle tuntematon, mutta monissa hahmogallerioissa, joita olen nyt lueskellut, Jokeri esitetään pahiksena, jonka "voimiin" kuuluu irrationaalisuudesta johtuva ennalta-arvaamattomuus. Jokeri on yhtä irrationaalinen kuin Batman on rationaalinen ja periaatteellinen. Elokuvan mukaan siihen siis tarvitaan ainakin runsaasti väkivaltatraumoja, että lopputuloksena voi olla tuollainen tyyppi.

Kerro suoraan, että haluat avioliittoon ennen kuin muutatte saman katon alle.

Avioliittohan on juuri se sitoutuminen suhteeseen. Seurustelun aikana kihlaus on perinteisesti ollut lupaus siitä.