Faith

Paradise Lost (John Milton); en ole lukenut

Kuolleet sielut (Nikolai Gogol); olen lukenut itse kirjankin nuorena juuri hienon nimen takia ja pidin siitä, mutta luultavasti nyt saisin siitä enemmän irti

Sadan vuoden yksinäisyys (G.G. Marquez); en ole lukenut (kokonaan), mutta tiedän mistä se kertoo, ja juuri tarinaa ajatellen nimi on hieno

Kenelle kellot soivat; olen nuorena alkanut lukea, mutta lopetin, koska se oli minusta tylsä

Huomenna hän tulee (Samuel Becket); olen lukenut ja pidin

Pizza (ja monet muut italialaiset ruoat), leivokset ja suklaa.

Jos kaikki nauramiskerrat lasketaan yhteen, niin kaiken kaikkiaan eniten olen saattanut nauraa Pirkka Pekka Peteliuksen omituinen höpöttäjä -hahmolle. Nauroin sitä lapsena ihan kauheasti, ja vielä aikuisenakin, kun olen nähnyt sketsejä uudestaan.

Joillekin South Parkin jaksoille olen nauranut myös paljon ja monta kertaa jälkeenpäinkin.

Yläasteella leikimme kaverini kanssa koulumatkoilla sellaista leikkiä, että keksimme täysin randomeja ja absurdeja lauseita. Leikin idea oli sanoa lauseita, joita ei todennäköisesti kukaan ole koskaan ennen sanonut maailmassa. Nauroimme välillä niin paljon, ettemme pystyneet kävelemään. Istuimme vain tiellä ja nauroimme vedet silmissä, mikä tietysti sai naurattamaan vielä enemmän.

Tykkään. Pöllöt ovat mystisiä. Lempipöllöni on valkoinen tunturipöllö.

Tavallisia liköörikonvehteja pitäisi kuulemma syödä yli puoli kiloa, että edes yksi alkoholiannos tulisi täyteen. Liköörikonvehdit ovat kyllä tosi hyviä, varsinkin punssi ja rommi.