Faith

Jos päätät tehdä noin suuren uhrauksen, sinun on oltava varma, että kestät kaiken, mitä se voi tuoda mukanaan ajan mittaan, myös esim. sen, jos kumppanisi jättää sinut myöhemmin. 

Sinulla on oltava sisäinen rauha päätöksen suhteen. Sinun on jopa iloittava uhrauksestasi rakkautesi tähden. Se on sinun uhrauksesi, ei kumppanisi.

Kysyt neuvoja "miten hyväksyä asia"; et siis ole hyväksynyt sitä? Mielestäni et vielä silloin ole tehnyt uhrauspäätöstä. Mielestäni varmaan päätökseen ei kuulu, että aina välillä asia alkaa ahdistaa ja surettaa ja asia tulee puolisoiden "väliin", kuten sanoit.

Perheen perustaminen on niin suuri asia, että yleensä on parempi, että puolisoilla on sen suhteen samat suunnitelmat.

En voisi jatkaa samassa kodissa elämistä. Muutaman kerran vuodessa voisin hyväksyä, jos ei tarvitsisi olla hänen seurassaan, vaan hän menisi kuppilaan kännäämään tai olisi hissukseen eri huoneessa. 

Vierailija kirjoitti:

Käyn kyllä muuallakin mutta työssäni ei ole muita kuin naisia. Kyllä hekin saattavat katsoa pitempään myös. Pohdin niitäkin monesti mutta tuo kauppareissu vaan tuntui erilaiselta kuin normaalisti.Ap

Annat liian suuren painoarvon parille katseelle. Luultavasti joku noista ihmisistä katsoi ensin pitkään ja ne pari muuta katsoivat vain, mitä se ensimmäinen katsoi. Tuskin kukaan heistä edes ajatteli sinua sekuntia pitempään. Koska huomasit katseet, aloit pohtia niiden syytä ja liität niihin merkityksiä, joita niissä ei ole.

Syitä kassan katseelle vo olla monia. Ehkä kaupasta oli juuri ennen sinun tuloasi poistettu joku päihtynyt tms. mustiin pukeutunut henkilö, ja sen takia kassa katsoi sisään astuvia pitempään, varsinkin mustiin pukeutuneita. 

Ihan ymmärrettävää haluta, että omat lapset asuvat samalla mantereella. Tietysti mikä estää isää muuttamasta perässä, jos rahaa on ja työkuvioita pystyy hoitelemaan uudestakin paikasta käsin?

Vierailija kirjoitti:

Nuo lehtimyyjät, sähkösopimuksenntyrkyttäjät jne. voisivat ottaa mallia Jehovan todistajista, jotka seisovat hiljaa lehtitelineidensä vieressä odottamassa jos joku tulisi heidän luokseen. He siis eivät itse mene puhumaan ohikulkijoille tai huutele että täällä olisi lehtiä tarjolla vaan antavat ihmisten olla ja puhuvat vain niille jotka ensin itse menevät puhumaan heille.

Totta, kävelen JT:n standin ohi usein eivätkä he ole koskaan yrittäneet pysäyttää ohikulkijoita, vaikka aluksi luulin niin. Aina joku siihen välillä pysähtyy juttelemaan ihan vapaaehtoisesti.

Joskus JT:ltä on tullut lappunenkin postiluukusta, ja sekin on vielä ihan ok.