Faith

Ap.: "Kuinka sinä olet huomannut henkisen kasvun itsessäsi?"

Olen huomannut henkisen kasvun mm. siten, että tiedostan paremmin ei-toivottuja tunteita ja ajatuksia itsessäni. Kun tiedostan ne, pystyn erittelemään niitä ja esim. pohtimaan, ovatko ne perusteltuja.

Vielä parikolmekymppisenä, jos jouduin kohtaamaan jotain ahdistavaa, menin pois tolaltani ja olin ahdistunut pitkiä aikoja. Kielteiset, pelottavat asiat ja tunteet olivat vain nimetön, kaoottinen möykky, jota säikyin ja välttelin. En uskaltanut käydä niihin käsiksi.

"Mistä kasvusi alkoi?"

Koin jonkinlaisen romahduksen, kun jouduin käsittelemään menneisyyteni ahdistavia tapahtumia liittyen esim. koulukiusaamiseen. En ollut terapiassa tms., vaan en vain enää voinut niitä painaa niitä pois tietoisuudestani.

Romahduksen myötä aloin kiinnostua kristinuskosta. Kuuntelin kristittyjen evankelioivia todistuksia sekä Raamatun opetusta, luin Raamattua. Aloin ymmärtää evankeliumin hyvyyden ja sen, että se on vastaus perimmäisiin kysymyksiini ja tarpeisiini, ja tulin uskoon.

Jos ajattelen henkisen kasvun kannalta, niin uskon myötä minusta tuli mm. rohkeampi ja omanarvontuntoni vahvistui. Tiesin, että Jumala on kanssani eikä hylkää minua, vaikka mitä tapahtuisi. Aloin uskaltaa kohdata niitä kielteisiä ja pelottavia asioita, muistoja, tunteita.

Eli kärsimys ja suhde Jumalaan ovat olleet minulla ratkaisevia henkisen kasvun aikaansaajia.

Eihän tuo Marko ole syypää aiempien tutkimustulosten ristiriitaisiin tulkintoihin eri yksiköissä. Jos verenkuvassa näkyy noin suuria poikkeavuuksia, jotka joidenkin lääkäreiden mielestä voisivat johtua leukemiasta ja sen lisäksi on leukemialle altistava sairaus, niin ihmettelisin minäkin, miksei luuydinnäytettä oteta, ja olisin huolestunut.

Ihan hyvä tavoite, sellainen asenne on myös ympärillä oleville ihmisille rauhoittava. En usko että kukaan koko ajan pystyy asennoitumaan niin, mutta siihen pyrkiminen on jo paljon.

Kuuntelin eilen Don McLeanin Starry Starry Night -kappaleen, ja se on soinut mielessäni siitä lähtien.

Varmaan tulet kohtaamaan ja olet jo kohdannutkin lapsia ja nuoria, jotka nimenomaan haluaisivat, että joku aikuinen viettäisi heidän kanssaan aikaa kahden, kuuntelisi juuri heitä yksilöinä. Uskoisin, että tuollaisissa töissä tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä. Eiväthän kaikki nuoretkaan viihdy isossa porukassa tai pysty puhumaan niissä.