Faith

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä ole kyllä mikään Keisarin uudet vaatteet -ilmiö, jos arvostaa Picassoa taiteilijana. Hän on teknisesti todella taitava ja hallitsee esittävän taiteenkin erittäin hyvin. Näissä kubistisissa maalauksissa on yhtenä ideana pyrkiä kuvaamaan kappaleiden kaikki ulottuvuudet yhtenä pintana, siis rikkoa kolmiulotteisuuden vaatimus omana aikanaan uudella tavalla. Ei siitä pitää tarvitse (eivätkä kaikki tosiaankaan pidä), mutta ei kuka tahansa samaan pystyisi - siis keksimään jotain täysin uutta taiteellista ideaa, joka kyseenalaistaa vallitsevan esittävän taiteen konventiot ja jossa samalla näkyvät taiteilijalle tunnusomainen ilmaisu, teemat, sommittelu, värien käyttö.

Ja miten kubismi liittyy ajankuvaan. Kubismi ja surrealismi tulivat taiteeseen ensimmäisen ja toisen maailmansodan välissä. Paljon uusia keksintöjä ja teorioita kehitettiin, mm. suhteellisuusteoria.

Kubismi ”räjäytti” kuvapinnan. Myös vääristyneet, rumat hahmot enteilivät toisen maailman sodan hirveyksien tulemista. Taiteilijat ovat kautta historian olleet herkkiä indikaattoreita maailman tuleville tapahtumille. 1920 - 1930- luvuilla ääriliikkeiden siemeniä kylvettiin ympäri Eurooppaa. Ei mikään ihme, että taiteen valtasi rumuus ja vääristyminen.

Uskon myös, että aikakauden tapahtumat ja uudenlaiset käsitykset ja filosofiat heijastuivat kuvataiteeseen, kuten muuhunkin taiteeseen. Esim. runous muuttui samoihin aikoihin tyypillisestä loppusointuisesta tai muuten muodoltaan harmonisesta tajunnanvirtamaiseksi ja sellaiseksi, että sen tarkoitus oli enemmän haastaa lukijaa kuin tuottaa esteettinen elämys, kokemus sopusoinnusta, mielenrauhaa jne.

Arvostan itse kaikenlaisia tyylisuuntauksia. Jokaisesta löytyy teoksia, jotka puhuttelevat ja koskettavat – myös niistä "disharmonisista". Tämä "Nainen istumassa ikkunan ääressä" ei ole suosikkini Picassolta, mutta kuvataide nyt muutenkaan ei ole sydäntäni lähimpänä oleva taiteenlaji.

Kaunis nimi, sekä foneettisesti että merkitykseltään.

Minulle siitä tulee mieleen englannin sana sign, mutta Wikipedian mukaan "Signe tulee muinaisskandinaavisesta nimestä Sighne, joka tarkoittaa 'voittajatarta'. Nimi koostuu sanoista sig ('voitto') ja ny ('uusi')." 

En ole nähnyt elokuvaa, mutta lukemani synopsiksen perusteella se luettelee yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia syitä sille, että Arthur Fleck päätyi murhaajaksi (työttömyys, köyhyys, lapsuudessa koettu perheväkivalta, rikkaiden ja köyhien välisen kuilun syventyminen, päähänpotkiminen hyväosaisten toimesta, sosiaalitoimen määrärahojen loppuminen, mikä johtaa siihen ettei Fleckillä ole rahaa ostaa lääkkeitään) sen sijaan, että vastuullisena esitettäisiin pelkästään yksilö, Arthur Fleck.

Tämä lienee se vaarallinen juttu monille, varsinkin amerikkalaisille elokuvan arvostelijoille? Ehkä arvostelijat pelkäävät, että jos yhteiskunnallisten tekijöiden merkittävyys tunnustetaan, yksilön moraalinen vastuu katoaa, vaikka eihän se niin mene.

Suklaa nyt ainakin ilahduttaisi. Jos läheiseni kysyvät jotain kalliimpaa lahjatoivetta, niin toivon rahaa, koska olen säästämässä kodinkonehankintaa varten.

Kielon jäähyväisiä käytetään joskus häävalssina, ja vaikka se on todella kaunis, se on myös erikoinen ja häävalssina hieman karmivakin. 

"Kun taivas ja maa

Kesän tuoksuja on tulvillaan

Unohdan silloin mä sen

Pian kuolohon käyn kalveten

---

Onnekkaan

Ohikiitävän hetken vain

Kirkkauden

Kesän kultaisen nähdä mä sain

Valon valkean

Minä kalpea kukkanen join

Puvun sain

Puhtahimman

Koska mä onnesta vain unelmoin"