Faith

Olin silloin lapsi, mutta muistaakseni Elämä voittaa oli aika realistinen. Corkylla oli myös paljon haasteita. Esim. kun hän aloitti samassa koulussa kuin vammaton siskonsa Becca, hänellä oli suuria ongelmia sopeutua ja kestää vaatimuksia, ja myös Beccaa alettiin kiusata Corkyn takia. 

Corkyhan (ja näyttelijä Chris Burke) oli "high functioning" down-ihminen. Sarja lisäsi tietoisuutta siitä, että kehitysvammaisuutta on eri asteista.

Suolakeksejä, aurajuustoa ja / tai kermajuustoa ja lisäksi joitain hedelmää, esim. päärynöitä. Makeaksi herkuksi vaikka Aino-maitosuklaajäätelöä.

Jos olisi pakko valita, niin olisin varmaan kuuro. Näkö on jo ihan turvallisuuden takia tärkeä kaukoaisti.

Toisaalta sokea voi kuulla linnunlaulua, äänenpainoja, tuulen suhinan puissa, klassista musiikkia – kuuro ei. Olisi siinä jotain helpottavaakin, ettei tarvitsisi samalla tavalla osallistua tähän kauhean visuaaliseen ja pinnalliseen kulttuuriin.

Ehkä olisin sittenkin mieluummin sokea.

Syynä voi olla myös oma paha olo, huonotuulisuus ja se, ettei pysähdy miettimään ennen kuin sanoo / kirjoittaa jotain loukkaavaa, purkaa omaa pahaa oloaan toiseen.

Kateus voi myös olla yksi syy. Halutaan keksiä kateuden kohteesta jotain ilkeilyn aihetta.

Voi se johtua ihan sadismistakin. Ei kaikki sadismi johda sarjamurhaamiseen ja muuhun rikolliseen pahuuteen, vaan on olemassa myös päällisin puolin ns. tavallisten ihmisten sadistisuutta. Joissain psykologisissa tutkimuksissa on käytetty nimitystä "everyday sadism".

Jos ihminen itse ei ole se loukkaaja, vaan tilanteen seuraaja, joka ilahtuu nähdessään toisen loukkaantuvan, vahingoittuvan ja kärsivän jollain tavalla, puhutaan vahingonilosta. Sen eri muodoista löytää mielenkiintoista tutkimustietoa saksankielisellä sanalla schadenfreud. 

Ihmiset ovat syntisiä. Kenellä se sitten saa minkäkinlaisia muotoja.

Tilaisin The Body Shopilta tuoksun tai vaikka shampoon ja hoitoaineen. Tai sitten kirjan – novellikokoelman tai romaanin.