Faith

Olen aina kokenut, että oranssit ovat parhaita, makeimpia. En malta odottaa, että pääsen tekemään sokkomakutestin (ehkä se oli tuon jutun tarkoituskin heh).

Ei pelottava, mutta hyvä. Hohto on kyllä psykologista kauhua, joka on kauhun pelottavin laji minusta, mutta se ei mene yhtä syvälle hahmojen (ja siten hahmoihin samastuvan katsojan) mieleen kuin esim. Ring ja Hereditary, jotka ovat pelottavampia.

Jotta psykologinen kauhu pystyy pelottamaan minua, elokuvan täytyy mielellään pureutua hahmojen henkilöhistoriaan, ja ainakin kauhun täytyy liittyä jotenkin muistoihin, traumoihin jne. Hohdossa ei mielestäni ja muistaakseni toteudu kumpikaan. Se on liian epähenkilökohtainen tarina, joskin tosi hyvä.

Saamesketsit ja romanisketsit eivät koskaan olleet suosikkejani. Parhaita olivat Omituinen höpöttäjä, Apuva-ukko ja Johannes & Kyllikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä antaisin asioiden edetä omalla painollaan. Tyttäresi kyllä kyllästyy tuohon menoon ihan itse jos mikään ei muutu. Toisaalta hän voi olla juuri se tuki ja motivaatio joka saisi pojan näkemään järkeä tulevaisuuteen panostamisessa. Pojalla voi olla paljon kokemusta epäonnistumisesta, kaltoinkohtelusta, turvattomuudesta ja siitä ettei kukaan oikeasti välitä. Hyppy laitoksesta itsenäisyyteen on hurja. Ei ollenkaan kuten niillä joilla on vanhemmat tukemassa ja kannustamassa. Ehkä voisit olla jonkinlaisena tukena tälle pojalle sinäkin? Tyttäresi varmaan ilahtuisi jos kokisi että hyväksyt hänen valintansa. Auta poikaa hakemaan apua masennukseensa, ole hyväksyvä ja kiva häntä kohtaan, älä arvostele ja tuomitse. Tarjoudu neuvomaan arkisissa asioissa ja kuuntelemaan huolia, mutta älä ole tungetteleva. Pojan kokemukset tekevät hänestä vähän kuin villieläimen, jonka voi kesyttää vain hitaasti ja lempeästi. Hänen täytyy oppia uskomaan ihmisten hyvyyteen ja itseensä omana arvokkaana yksilönä. Mikään viranomaistaho ei voi korvata oikeita aitoja lämpimiä henkilökohtaisia ihmissuhteita. Ehkä mä oon liian kiltti, mutta en vaan halua ajatella että 19-vuotias olisi menetetty tapaus. Lapsi hänkin on vasta, vaikka lain mukaan aikuinen. En usko että hänen kanssaan vietetty aika mitenkään turmelee tytärtäsi. Aika näyttää pysyvätkö yhdessä vai eivät. Harvemmin tuon ikäiset pysyvät. Mutta kyllä mä ajattelen että mahdollisuus pitäisi jokaisen saada tehdä itse omat valintansa. Tietenkin jos olisi kyse jostain hyvin tuhoisasta, kuten väkivallasta tai päihteistä, tilanne olisi toinen. Nyt kuitenkin kuulostaa siltä että poika on vain hämmentynyt nuori jonka pitäisi oppia ilman vanhempiensa tukea ja apua selviytymään osaksi yhteiskuntaa.

Koska poika ei halua pahemmin poistua kotoaan, niin ei ole käynyt meillä. Olen lähettänyt hänelle tyttäreni mukana lämmintä ruokaa sekä sanonut, että jouluna en haluaisi hänen olevan yksin, joten olen ilmoittanut että meidän joulupöydässä on paikka hänellekin. Tytär voi tuoda jatkossakin hupparin tai pari meidän pyykkikoneeseen, ei meidän talous siihen kaadu. Poika ei ole pyytänyt mitään näistä vaan tyttärellänikin on halu auttaa. Kaipa mä annan asioiden edetä omalla painollaan. Meillä on kuitenkin hyvin lämpimät ja avoimet välit tyttären kanssa enkä halua pilata sitä.

Ap

Tekisin itsekin varmaan noin. Eiväthän vanhemmat sille mitään voi, keneen lapsi rakastuu. Sitä paitsi eihän poikaystävä rikollinen tms. ole. Sitten puuttuisin, jos tytär olisi vaarassa. 

Kyllä. Erityisen paljon tykkään, jos kertomuksessa on joitain outoja elementtejä, mystisyyttä Twin Peaksin tyyliin, esim. enneunia, salaperäisiä hahmoja, salaseura tms.