Faith

Onko hän siis mustasukkainen kaveruudestanne vai epäileekö hän, että teidän välillenne saattaisi tulla jotain romanttista?

Ensin mainittu olisi huolestuttavaa, koska senhän pitäisi olla vain hyvä, että saa lisää kavereita. Jos hän  taas on mustasukkainen romanttisessa mielessä, niin se on ymmärrettävämpää, mutta varmaan haihtuu viimeistään, kun hän huomaa ettei sille ole syytä.

Koti on yleensä mieluisin paikka, mutta kun on oikein sairas eikä pärjää kotona, saa kohtauksia yms., silloin kyllä yleensä ihminen haluaa olla sairaalassa. Sairaalassa on turvallisempaa. 

"Miten reagoisit jos lääkäri ehdottaisi sinulle saattokotia, jos haluaisit vielä taistella sairautta vastaan ...?"

En tiedä, varmaan ottaisin vastaan saattohoitopaikan, mutta ajattelisin, ettei se vielä välttämättä tarkoita, ettei jotain odottamatonta, joka yllättäisi minutkin, voisi tapahtua.

En ihan ymmärrä tuota "taistella sairautta vastaan"-ajatusta. Tarkoittaako se, että haluaa vielä kokeilla joitain hoitoja / etsiä uusia hoitomuotoja?

Jos alkaa voida paremmin, sieltä saattohoitokodistahan voi kirjautua uloskin. 

Meidän rippileirillä 90-luvulla ei ollut tuollaista leikkiä, mutta oli meilläkin jotain tuon suuntaisia juttuja. Olen uskovainen kristitty, mutten itse tykkää noista "havainnollistamisleikeistä ja -testeistä". 

Keskusteluterapiassahan pyritään siihen, ja osalle masentuneista se auttaa. Uskoisin kyllä, että siinä ratkaisevan tärkeää on se, että terapeutti on vieras ihminen, jolle pystyy puhumaan niistäkin ajatuksista, kokemuksista ja tunteista, joita ystäville ja perheenjäsenille ei uskalla, kehtaa tai pysty?

En myöskään usko, että pelkkä empaattinen kuunteleminen on kummankaan ystävän etu monissa tapauksissa. Pienissä erissä ehkä, mutta säännölliset parin tunnin sessiot, joissa ystävistä toinen on vain myötäelävä kuuntelija, on kuormittavaa kuuntelijalle, ja masentunut tilittäessään vain lujittaa masentuneita ajatuskehiään.

Jokin piristävä, molemmille mieluinen viihde tai tekeminen voisi olla parempi ajatuskehän murtamiseksi edes vähän? Esim. elokuvan katselu, kahvilla tai lenkillä käyminen.

Kaikilla 18 vuotta täyttäneillä tulee demokratiassa olla äänioikeus, ja tietääkseni niin myös on. Se on eri asia, käykö äänioikeutettu äänestämässä. Jos vanhempi ohjaa kehitysvammaista lastaan äänestämään tietyllä tavalla, niin tuskin se haitallista on kenellekään – tavallaanhan he muodostavat oman yksikkönsä arjessa, ja etu on yleensä yhteinen.