Faith

Harmillinen tilanne, jos poika kuitenkin on vilpittömästi ystävällinen – ei ymmärrä tilannetta? Ehkä hän tosiaan hakee huomiota ja yrittää kiintyä vieraaseen aikuiseen, toisen lapsen äitiin, kun ei saa huomiota ja kiintymystä omilta vanhemmiltaan? Tai sitten kyseessä voisi olla jokin autismin muoto tms. Erikoista joka tapauksessa.

Tuosta tuli mieleeni, kun vuosia sitten pitkän matkan linja-autossa edessäni istui nuori nainen ja hänen vieressään juuri tuon tyyppisiä kysymyksiä jatkuvasti kyselevä poika, joka oli n. 11-13 v. Poika ei ollut oikeastaan hetkeäkään hiljaa, mutta nainen vastaili kärsivällisesti, joskin lyhyesti. Luulin ensin heidän olevan tuttuja ja matkustavan yhdessä, mutta jossain vaiheessa poika kysyi naisen nimeä. Tuntui surulliselta, että poika halusi kontaktia tuntemattomaan ihmiseen niin paljon, että se oli ahdistavaa ja että käytös oli oikeastaan hyökkäävää.

Vierailija kirjoitti:

Rasittavia kuittaamishorinoita, tätimäisiä yhteenvetoja ja omia johtopäätöksiä haastateltavien puheista. Haastateltava muodostaa oman viestinsä ja vastaa sen sisällöstä, katsoja luo itse  kantansa ja analyysinsä asiaan. Juontajan "ajatusselventäjä"osuuksia ei kaivata kummankaan suuntaan.

Hauska ilmaus tuo "tätimäisiä yhteenvetoja". Minua Tastulan tyyli ei ole koskaan ärsyttänyt, mutta ymmärrän mitä tarkoitat. 

Inhimillisen tekijän haastattelijat (Flinkkilä, Itkonen ja Valto) olivat tosi passiivisia eli kysyivät vain kysymyksiä, persoonina olivat etäisiä. Se on ollut yksi hienommista kotimaisista tv-sarjoista.

Vierailija kirjoitti:

AP, Kuinka monta kertaa olet pyytänyt naista kahville/leffaan/muualle treffeille? Siis suoraan kysynyt, haluaisiko toinen lähteä? Kasvotusten, viestillä, puhelimitse?

Suora tapaamisen ehdottaminen on hyvä, jos siihen vain pystyy, koska moni nainen nykyäänkin odottaa, että mies tekee konkreettisen aloitteen. 

Toisaalta kyllä silläkin tavalla on omassa tuttavapiirissäni ainakin yksi pari muodostunut, että ensin tutustuu toiseen kirjallisesti pitkän aikaa (useita kuukausia jopa), ja vasta sitten tapaa kasvokkain. Jos ongelmana on ujous ja pelko, että vaikuttaa aralta tai epätoivoiselta kasvokkain, niin tuo voisi olla hyvä.

Kirjoittelemalla pystyy tuomaan niitä omia hyviä luonteenpiirteitä esiin, esim. älykkyys, huumorintaju, toisen huomioiminen, erilaisen näkemyksen sietäminen. Jännittäminen ja epäonnistumisen pelko ei pilaa kaikkea, kuten kasvokkaisessa tapaamisessa vieraan ihmisen kanssa saattaa käydä.

Vierailija kirjoitti:

Erilliskeittiön ehdottomasti.

Olen asunut avokeittiöllisessä ja nyt on erilliskeittiö.

Avokeittiön omistajat eivät tule ajatelleeksi ruokaroiskeita. Ne lentävät kiitettävän kauas, kun ei ole seiniä edessä. itse ainakin koen, että siivoamisen kanssa pääsen helpommalla näin. Samalla avokeittiössä häiritsi aina se, että joka paikkaan näkyin keittiökoneet ja jos sitten oli vaikka isompaa astiaa kuivumassa tiskipöydällä: esim. uunipellit yms.  Meillä tykätään erilliskeittiöstä siksikin, että aamunvirkut voivat laittaa ovenkiinni eikä tarvitse hipsutella hiljaa ja välttää ääniä: voivat rauhassa istua aamiaispöydän ääressä, jutella aamujutut, katsoa aamun uutiset tai kuunnella radiota eikä kukaan häiriinny.

Nämä kaikki tosiaan on makuasioita ja sanoisin, että suurin osa varmaan haluaisi avokeittiön, koska sitä onbrändätty niin tehokkaasti, mutta sitten on erilliskeittiöistäkin tykkäävä ryhmä.

Samoista syistä minäkin ehkä ottaisin erilliskeittiön. Läheiseni asuu perheineen rintamamiestalossa, ja heillä on erikseen hyvän kokoinen keittiö ja vieressä erillinen ruokailuhuone. Ovi tosin on muistaakseni otettu pois.

Tykkään siitä vanhan ajan tunnelmasta, kun on erillinen keittiö. Siinä auttaa, että keittiö tosiaan on tilava (on tilaa ruokapöydällekin) ja siellä on vähintään yksi ikkuna.

Jos sinusta pidetään eikä kummempia sosiaalisia ongelmia eikä psyykkisiäkään ongelmia ole, kognitiivisten rajoitteiden huomioiminen riittää?

Ehkä ammatinvalintapsykologin kanssa voisit miettiä työnkuvan, joka sopisi juuri sinulle, ja sitten yrittää päästä opiskelemaan ammattiin. Nykyäänhän on mahdollisuus työkokeiluihin yms., joissa voi konkreettisesti selvittää, onko työ sopiva itselle.