Faith

Vierailija kirjoitti:

Valokuvan ottaminen oli vakava ja arvokas tapahtuma. Ei niin harvinaista tapahtumaa sopinut pilata ilvehtimällä.

Tämä oli varmaan se syy. Ja koska kuvaustilanne kesti pitempään, asennot ja ilmeet olivat jähmettyneet. 

Nykyään kun ollaan totuttu hymyilyyn valokuvissa, vanhojen kuvien hymyttömät ihmiset näyttävät vihaisilta, surullisilta, kärsiviltä, vaikka heillä on vain perusilme. 

Ja sitä ennen tulee kevät. Olen viime vuosina alkanut tykätä keväästä yhtä paljon kuin kesästä. On niin ihanaa nähdä valon lisääntyvän. Kunpa tänä vuonna olisi paljon kirkkaita ilmoja maalis-huhtikuussa, että olisi aurinkoisia päiviä. 

On tietenkin. Ei siihen tarvita monesti kuin työkyvyttömyyden aiheuttama sairaus, että syrjäytyy. Sairaana ei välttämättä jaksa ihmissuhteitakaan ylläpitää.

Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole koskaan tehnyt niin.

Ammattilaisetkin pitävät itsetuntoa usein itsevarmuuden synonyyminä, vaikka sehän jo sanana tarkoittaa, että tuntee itsensä – omat vahvuudet, mutta myös omat heikkoudet. Hyvä itsetunto sisältää myös itsekritiikin ja kykyjensä rajallisuuden ymmärtämisen.