Faith

Jos hän on poikasi sydämen valittu, niin mielestäni sinun tulisi yrittää hyväksyä hänet ja tukea heitä. Eiväthän epäsosiaalisuus ja hiippaileminen ole niin pahoja asioita. Ehkä tyttöystävä rohkaistuu ajan myötä? Ehkä hänellä on suunnitelmissa aloittaa uudet opinnot jossain vaiheessa, 20-v. on vielä nuori.

Jos yksiö olisi uudehko ja toimivasti kalustettu, eli esim. keittiössä olisi kaikki tarvitsemani kodinkoneet, mutta ne olisivat pienet ja sijoitettu tilaa säästävästi, niin voisin määräajaksi muuttaa sellaiseen.

Paljon mieluummin muuttaisin yksin minikokoiseen asuntoon kuin muiden kanssa soluun, jossa osa tiloista on yhteiskäytössä.

Youtubessa on videoita huippumoderneista miniatyyriasunnoista ja -taloista, ja jotkut niistä ovat oikeasti viihtyisän näköisiä. Tilapäisenä asumismuotona sellainen voisi olla ihan jännä.

Ei tuo minustakaan ole erityisen suomalainen ajattelutapa. Kaikkialla sitä esiintyy.

Suomalaiseen kulttuuriin on perinteisesti kuulunut pikemminkin harkitsevuus ja se, että otetaan asiat vakavasti. Mutta ehkä tuo "millään ei ole mitään väliä"-ajattelutapa on yleistynyt täälläkin? 

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä olla. Sen sijaan työelämän pitäisi kaikkinensa olla joustavampi ja tukea paremmin erilaisia elämäntilanteita. Riippumatta siitä, onko jouston tarve lapsista johtuvaa vai muista syistä johtuvaa.

Samaa mieltä. On monia erilaisia tilanteita, joissa työntekijä saattaa tarvita joustoa ja tukea. Ei kaikesta tarvitse laatia erityisiä oikeuksia jollekin tietylle ryhmälle. 

Kaunis laulu. Se soitettiin läheiseni hautajaisissa. Sanat voi kukin tulkita omalla tavallaan, mutta minusta ensimmäisen säkeistön "on aika herätä, nousta ja lähteä, kohdata ystävä kallein" kertoo siitä poisnukkuneesta eli hänen on aika lähteä, ja siinä Jeesus on se ystävä kallein. Loppusäkeistöt taas kertovat poisnukkunutta kaipaamaan jääneistä: "poissa on ystävä kallein".