Faith

Median suhtautumisessa voi olla jotain samaa, mutta Boris Johnson on kyllä mielenkiintoisempi ja karismaattisempi tyyppi kuin Trump.

Johnsonin politiikkaa en ole kummemmin seurannut, mutta katsoin Youtubesta debatin "Greece vs. Rome" (antiikin Kreikka vs. antiikin Rooma), jossa Johnson argumentoi tosi hienosti ja hauskasti Kreikan puolesta. Julkisuuskuvan perusteella ei välttämättä olettaisi, että hän on niin sivistynyt ja tietäväinen. Vastustajana oli antiikin Rooman tutkija Mary Beard.

Mummonaama kirjoitti:

Ensi viikolla menen työpaikkahaastatteluun hyvin pitkästä aikaa ja tänään havahduin siihen, että näytän ihan mummolta. En ole hakemassa mummon työtä, joten jotain olisi tehtävä. Työssä ei varsinaisesti tarvitse "edustaa".

Ongelma ovat hiukset: paksut, hartiapituiset, luonnonkiharat hiukset (2C/3A). Väri on oikein hyvä vaaleanruskea, mutta viimeksi tänään sateessa ja viimassa hiukseni näyttivät kykynsä riehaantua. Olin ajatellut, että tärkeisiin tilanteisiin tekisin hiuksistani ns. arkinutturan, mutta sepä ei näytäkään samalta kuin kolmikymppisten trendikkäät nutturat vaan ehdalta mummotukalta. Minulla on aidoista hiuksista tehty nutturalisäke, mutta se ei auta yhtään, kun vika on naamassa eikä hiuksissa.

Naamaa en voi muuttaa, vaikka olenkin hyvä meikkaaja. Keksin vain kaksi ratkaisuvaihtoehtoa: joko olen sotkutukkainen mummonaama tai mummonutturainen mummonaama - kampaajalle en missään tapauksessa ehdi lähteä (enkä halua leikkauttaakaan hiuksiani). Keksiikö joku kolmannen vaihtoehdon? Voiko nutturasta tehdä nuorekkaan niin, ettei se näytä siltä, että sitä on yritetty saada nuorekkaan näköiseksi? :(

Eivät muut varmaan näe sitä nutturaa samalla tavalla kuin sinä. Eli ei heille varmaan tule mieleenkään, että "ahaa, tuossa on selvästi yritetty saada nutturalla nuorekasta vaikutelmaa...". Muut näkevät vain sen, että sinulla on nuttura, mikäli edes kiinnittävät siihen huomiota. Laita vain tavallinen nuttura, joka on siistitty kampauspinneillä.

Sääli on minusta myötätunnon ja auttamisen halun erityismuoto, jossa korostuu se, että toinen on kiistatta heikommassa asemassa. Myötätunnossa taas olennaista on asema vertaisena.

Se että toinen säälii, saattaa tuntua loukkaavalta kohteesta, mutta sääli sinänsä ei ole kielteinen suhtautuminen: Jeesus sanoi laupiaasta samarialaisesta, että tämän kävi pahoinpideltyä "sääliksi". Raamatussa olennaisena sääliin kuulukin se, että auttaa säälin kohdetta konkreettisesti eikä vain surkuttele. Niin laupias samarialainenkin teki Jeesuksen opetuksessa lähimmäisenrakkaudesta.

Jokainen on säälin kohde joskus, koska jokainen on välillä heikossa asemassa toisiin nähden. Ihmisten kesken se ei siis ole pysyvä asetelma niin että toinen olisi aina säälijä ja toinen säälin kohde.

Ehkä ihminen joka suhtautuu torjuvasti ja vihaisesti sääliin, ei hyväksy heikkoutta tai omaa heikkouttaan? Ei niin varmaan aina ole, mutta ehkä se voi olla yksi syy noille "sääli on sairautta"-tyyppisille asenteille?

Lapsuuden hylätyksitulemisista voi varmaan seurata poikkeuksellisen voimakasta miellyttämisen tarvetta ja liiallista mukautuvuutta. Se miellyttäminen ja mukautuvuus taas voi johtaa siihen, ettei uskalla tai osaa tuoda omaa persoonaa ja tahtoa esiin kunnolla. Sen takia muut saattavat arastella täyttä, normaalia vuorovaikutusta.

En tiedä sitten onko tuo syynä, mutta ainakin teoriassa tuntuisi mahdolliselta.

Ne ilkeät, lyttäävät kommentit saattavat taas johtua kateudesta, esim. ulkonäöstä, koulutuksesta, perheestä. Kateus saattaa saada ihmisen vainuamaan tosi tarkasti, mikä on kateuden kohteen heikko kohta, ja sitten iskemään siihen.

Hyvä kuitenkin että miehesi ja lapsesi rakastavat ja arvostavat sinua. Se on jo paljon.

Viipuri 2000-luvulla. En tiedä onko se siistiytynyt sittemmin, kuten on kuulemma tapahtunut monissa Itä-Euroopan kaupungeissa viime vuosina.

Romanttisen kaunis kaupunki se kyllä oli, ja haluaisin uudestaan mennä sinne.