Faith

Siivosin ja säästin rahaa tekemällä kotona olevista niukoista aineksista ruokaa.

Sain yhden ongelman ratkomisen käyntiin, kun rohkaistuin soittamaan yrityksen asiakaspalveluun.

Katsoin pitkälle 2000-lukua VHS-elokuvia, koska minulla oli toimiva videonauhuri sekä monia hyviä elokuvia, jotka olin nauhoittanut 90-luvulla tv:stä. Makuunissakin aina vuokrasin VHS-versioita (nythän sitä mahdollisuutta ei kai enää olekaan).

Siirryin DVD:hen, kun videonauhurini meni rikki. Samoihin aikoihin muut olivat jo alkaneet siirtyä Blu-rayhin.

Tuskin kaupassa asioidessa voi välttää viruksia muutenkaan, mutta onhan se ällöttävää, jos joku on koskenut leivonnaisiin tai vaikka irtokarkkeihin. 

Olen yllättynyt, että noinkin suuri osa niin tekee. 

Jos inhoaa siivoamista tai ei ole siihen voimia tai aikaa, kannattaa vähentää tavaraa minimiin: ei lehtiä eikä mitään ilmaisjakelua, kenkiä vain yksi pari per säätila, ei pölyä kerääviä koriste-esineitä ja ylimääräisiä tekstiilejä.

Ja jos haluaa pyykinpesua yksinkertaistaa, vaatteitakin voi ostaa vain suunnilleen saman värisiä ja samassa lämpötilassa, samalla ohjelmalla pestäviä. 

Miksi kaikesta hyvästä pitäisi jäädä jotain käteen?

Tai edes muistiin? Jossain lehtijutussa muistisairaan omainen sanoi, ettei viitsi järjestää sairaalle elämyksiä, koska tämä ei kuitenkaan muistaisi niitä myöhemmin. Erikoinen ajattelutapa. Eikö se itse elämys silti ole hyvä asia, vaikkei sitä myöhemmin enää muistaisikaan?

En itse ole kovin kiinnostunut matkustamisesta, mutta osalle se näyttää olevan kaikkein mieluisin harrastus.