Faith

En ole koskaan herännyt syömään kesken unien, mutta syön kyllä välillä juuri ennen nukkumaan käymistä eli puolen yön jälkeen, jos on nälkä. En pysty nukahtamaan nälkäisenä. Jogurtti tms. on sopiva välipala siihen hetkeen.

Olen hoikka.

Minulle kirkkovuosi rituaaleineen ei ole keskeisessä osassa (enkä esim. tuossa tuhkaristi-jutussa ole käynyt koskaan enkä kalenterin mukaan paastonnut jne.), mutta ymmärrän sen, että uskovaisetkin ovat yksilöitä ja kokevat asioita eri tavalla. 

Vietän kyllä pääsiäistä ja joulua – on kai sekin kirkkovuoden mukaan elämistä jossain määrin. Joulua vietän perheen ja lähiomaisten kanssa, ja vaikka kaikki joulunviettoporukassamme eivät ole uskovaisia, minulle joulu on Jeesuksen syntymän juhla. Pääsiäistä vietän useimmiten yksikseni tosi pienimuotoisesti, mm. katson ortodoksien pääsiäisyön Jumalanpalveluksen tv:stä (vaikken ole ortodoksi). Johanneksen evankeliumin 1. luvun resitointi eri kielillä on koskettavaa.

Tavassani elää uskovaisena kristittynä on keskeistä Raamattu ja sen ydinsanoma evankeliumi. Sen kautta elän uskonsuhteessa elävään Jumalaan.

Kyräilyä, juoruilua, kateutta, työpaikkakiusaamista jne. on aina ollut. Oli jo lapsuudessani ja nuoruudessani 80-90 -luvuilla. Netti ja some on tehnyt sen näkyvämmäksi ja on mahdollistanut kiusaamisen ja juoruamisen uusilla tavoilla?

Eli sama ilmiö kuin se, että koulukiusaamista ei enää tapahdu vain koulussa ja koulumatkoilla, vaan se jatkuu koulupäivän jälkeen somessa.

Tuo, että ollaan "liian vakavia" on minustakin kyllä nykyaikana yleistynyt ilmiö. Tarkoitan sillä siis sitä, että tulkitaan toisten sanomisia vihamielisyydeksi tosi herkästi. Esim. joku kertoo humoristisesti olleensa "ihan paniikissa" jossain tilanteessa, ja paniikkihäiriötä sairastava puuttuu puheeseen loukkaantuneena ja pyytää, ettei puhuja käyttäisi paniikki-sanaa. Tuo esimerkki on todellisesta elämästä.

Netti ja erityisesti some on muuttanut kulttuuria siihen suuntaan, että yhteisöjä muodostetaan jonkin tietyn yhdistävän tekijän pohjalta enemmän kuin ennen. Ehkä se johtuu siitä?

Maantieteellinen sijainti ei enää rajoita yhteisöjen muodostusta. Samalla tavoin ajattelevilta ja kokevilta saadaan jatkuvasti vahvistusta omalle ajattelulle ja ehkä sen prosessin kautta koetaan eri tavoin ajattelevat suvaitsemattomiksi ja suojellaan aggressiivisesti sitä omaa porukkaa? 

Muistan tuon sokeripalarokotteen. Olin lapsi silloin, ja olin etukäteen käsittänyt sen niin, että rokote pistetään neulalla sokeripalan läpi kieleen ja itkin peloissani koko matkan rokotetta ottamaan. 

Onneksi se ei ollutkaan niin.

Footprints on the Moon (Le orme 1975) ja The People (1972). Molemmissa oli outo tarina, ja varsinkin ensin mainitussa oli outo, unenomainen tunnelma.