Faith

Eihän kaikkien tarvitse nauttia samoista asioista. Harmi kuitenkin, jos haluaisit oleilla enemmän luonnossa ja kaipaat metsään tms. Auttaisiko, jos menet tekemään jotain luontoon etkä mene vain sitä varten, että yrität nauttia? Eli esim. menet vaikka keräämään marjoja metsään?

Tai ehkä et vielä ole löytänyt itsellesi sopivaa luonnonympäristöä?

Minä tykkään olla erityisesti metsässä. Tuulisilla paikoilla en nauti luonnossa olemisesta. Olen joskus ollut viettämässä päivää merenrannalla, kallioilla, enkä tykännyt kun koko ajan tuuli. Metsässä on ihanan suojaisaa. Tykkään myös metsän elämän monimuotoisuudesta. Esim. tavallisesti pelkään joitain hyönteisiä, kuten hämähäkkejä, mutta metsässä pelkään niitä vähemmän. Tiedostan olevani niiden reviirillä.

Muistan kauppareissulta (lähikauppaan) kassajonosta tukevan keski-ikäisen miehen, jolla oli hieman keskimääräistä tummemmat maantienväriset lyhyet hiukset ja tummansininen toppatakki. Hän tallentui muistiini siksi, että näin sivusilmällä hänen ostoskorissaan samanlaisen salaatin, jota olin itse ostamassa.

Kävelin kaupasta kotiin, ja todennäköisesti muutama tuntematon tuli vielä kadulla vastaan, mutta tuo kassajonon tuntematon on viimeinen, joka jäi mieleeni.

Hauska muistitehtävä.

Turvallisen ja välttelevän yhdistelmä.

Välttelevä malli näkyy siinä, että olen sosioemotionaalisesti omavarainen, viihdyn yksin ja sosioemotionaalinen omavaraisuus on minulle tärkeää, ehkä jopa ylpeydenaihe. Minulla on taipumusta pelätä hylätyksi tulemista muiden ihmisten taholta, ja ehkä siksi olen vuosikymmenten varrella tullut rakentaneeksi vahvan sisäisen perustan sille, että pärjään ilman muita ihmisiä.

Turvallinen näkyy siinä, että jos saan myönteistä vastakaikua muilta, alan ajan mittaan viihtyä myös muiden seurassa. Viihdyn läheisteni seurassa. Olen siis avoin muille, vaikka tarvitsen siinä enemmän aikaa ja luottamuksen rakentumista.

En tiedä. Kannattaa kysyä sairautta hoitavalta lääkäriltä / hoitotaholta. Lääkäri tosin sanoo luultavasti, että sinun ei missään nimessä tule lopettaa lääkitystä. Yleensä he sanovat noin.

En itse ole työelämässä, mutta olen ajatellut samaa asiaa lähinnä teoriassa. Minulla on MS-tauti, ja käyttämäni lääke on ns. immunomodulaattori (MS on autoimmuunisairaus).

Riippuisi siitä, olisinko matkalle lähtiessäni ollut tietoinen kohonneesta koronariskistä.

Jos olisin ollut siitä tietoinen ja silti olisin ajatellut, että äh, otan riskin, ja sitten kävisi noin, niin kokisin syyllisyyttä, koska tartunnat olisivat omien tietoisten valintojeni seurausta.

Jos taas en olisi matkalle lähtiessäni tiennyt, että kohdepaikassa on kohonnut koronariski, tuntisin varmaan pahaa oloa, mutta en moraalista syyllisyyttä, koska riskimatkalle lähteminen ei ollut tietoinen valinta.