Faith

Ei siinä kyllä ole mitään naurettavaa. Eivät kaikki halua luottokorttia käyttää, vaikka sellaisen saisikin eli luottotiedot olisivat kunnossa.

Syitä voi olla monia. Varmaan aika yleisiä syitä ovat miehen reaktion pelkääminen, mutta myös uuden elämän aloittamisen pelkääminen.

Jos on vuosia, vuosikymmeniä, elänyt alistettuna, vähäteltynä ja sekä henkisesti että ruumiillisesti pahoinpideltynä, usko siihen, että edes pystyy aloittamaan uuden elämän yksin, voi olla liian vähäinen. Muutos voi tuntua liian monimutkaiselta ja pelottavalta. Varmaan moni on tehnyt lähtöä jo vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ei  osattu ajatella että ellei tyttöjä synny, niin poikia on kohta liikaa eikä näille pojille aikuisina löydy vaimoja? Miten lopputulos saattoi kenellekään olla että "hupsista, mites se  nyt näin".

Mutta jos niistä miehistä saa taloudellisen edun, niin ei mikään köyhä perhe siinä ajattele, että hankimmepa nyt tyttölapsen, että sukupuolten tasapaino ei mene perseelleen. Noissa kulttuureissa on vielä tapana, että naisesta joutuu myötäjäisiä ja sen jälkeen nainen muuttaa miehen perheen luokse. Eli naisen perhe menettää rahaa sekä yhden työntekijän.

Köyhät vanhemmat itse eivät sitä varmaan osanneet tai välittäneet ajatella, mutta miten on mahdollista, että länsimaisten "auttajien" kanssa sopimuksia tehneet Aasian poliitikot ja viranomaiset eivät sitä tulleet ajatelleeksi?

Jos ja kun köyhät itse halusivat pienentää lapsilukuaan, oikein olisi ollut tietenkin käyttää raskaudenehkäisyä eikä (selektiivistä) aborttia. Mutta silloinhan köyhät eivät olisi voineet valita lastensa sukupuolta. Joten koko ongelman keskiössä oli / on kulttuuri, jossa poikalapsia toivotaan ja arvostetaan enemmän kuin tyttölapsia.

Nyt, kun tilanne vuosikymmenten takaisten vääryyksien ja virheiden takia on mikä on eli väestön sukupuolijakauma on vääristynyt, tärkeintä olisi kyetä sopeutumaan siihen ja tietenkin olla tekemättä samoja virheitä uudelleen.

Eli mitä tulee noihin vihaisiin, räjähdysherkkiin, vaimottomiin nuoriin miehiin, mielestäni ei ole kenenkään etu syyttää heidän tekemistään vääryyksistä (tyttöjen kaappaukset, vaimokauppa, prostituutioihmiskauppa) ykskantaan vaimon puuttumista. Kyllä ihmiseltä pitää odottaa normaalia moraalia, olivat olosuhteet mitkä vain. 

Kiinassahan tämä naisten syyttäminen sukupuolijakauman vääristymisen seurauksista on jopa naurettavaa. Nuoria naisia, jotka eivät mene naimisiin (vaan haluavat esim. keskittyä kouluttautumaan ja työhön) haukutaan ja halveksitaan siellä. Kiinassa on kadunvarsitiedotteitakin, joissa mainostetaan naisille naimisiin menemistä. 

Narsistisuuteen ymmärtääkseni kuuluu se, ettei kestä tulla nähdyksi heikkona. Normaalilla tavalla itsevarma pystyy myöntämään heikkoutensa, esim. erehdyksensä tai sen, ettei osannutkaan jotain, mitä luuli osaavansa. Narsistinen saattaa loukkaantua ja suuttua, jos häntä kritisoi. Hän on kai taipuvainen kokemaan kaikki tilanteet jonain mittelönä, jotka hänen täytyy voittaa. 

South Parkissa on paljon jaksoja, joissa on friikkejä ja ihan absurdeja juttuja, mutta niissäkin jaksoissa varsinainen aihe, jota käsitellään, on yleensä tärkeä ja fiksu. 

Yksi hauskimmista jaksoista on se, jossa Cartman teeskentelee, että hänellä on touretten syndrooma (voidakseen ilman rangaistusta solvata koulussa mm. Kylea mielin määrin). Järkytyksekseen Cartman huomaakin pian menettäneensä oikeasti kyvyn kontrolloida puheitaan.

Toinen nyt mieleen tuleva hauska jakso on se, jossa Butters on laitettu psykoterapiaan. Terapeutilla itsellään on raju sivupersoonahäiriö, mutta hän ei ole tietoinen häiriöstään, ja projisoi sen Buttersiin.

Kolmas erityisen hauska on jakso, jossa muut pojat päättävät ignoorata Cartmanin kokonaan tämän jatkuvan ilkeilyn takia. Cartman päättelee olevansa kuollut ja jääneensä välitilaan maan päälle haamuna, rangaistuksena pahoista teoistaan. Hän alkaa vimmatusti tehdä hyviä tekoja päästäkseen taivaaseen.