Faith

Ruokaostoksilla käymistä on mielestäni velvollisuus mahdollisuuksien mukaan harventaa (eli ostaa kerralla enemmän), jotta kaupassa olisi mahdollisimman hiljaista sitten, kun sinne lopulta itse kunkin täytyy mennä. 

Ulkoilu on ymmärtääkseni ok, kun pitää etäisyyden muihin.

Ei minua pelota ainakaan vielä, mutta tänään olen ensimmäistä kertaa itkenyt tämän takia. 

Pientä epätodellisuuden tuntuakin on tänään ollut, ja se johtuu todennäköisesti juuri siitä, että seuraan lähes koko ajan tätä pandemiaa. Pitäisi kokeilla vähentää seuraamista.

Toisaalta vasta tänään ensimmäistä kertaa olen saanut selkeästi helpottunutta oloa katsoessani Kiinan koronalukuja. Siellä tilanne on alkanut helpottaa jo kauan sitten, uusia tapauksia on vähän ja 80 000 sairastuneesta jo 70 000 on kokonaan parantunut. Aina välillä lehdissä on juttuja parantuneiden määrän lisääntymisestä. Kannattaa lukea ne jutut.

En tietenkään haluaisi, että minut yksilöitäisiin, mutta perusasiat saisi anonyymisti kertoa eli iän suurin piirtein sekä sen että tehohoitoon joutuneella potilaalla on perussairaus.

Olen pakannut laukun sitä varten ja pidän sellaisia tavaroita, joita tarvitsen päivittäin, yhdessä paikassa lähellä, että voin ne siirtää laukkuun nopeasti tarvittaessa. Äkkilähtö ei varmaan ole todennäköinen, mutta periaatteessahan aamulla saattaa herätä hyvin heikossa kunnossa.

Tänäisessä tiedotustilaisuudessahan hallitus taisi sanoa, että Suomeen ollaan tilaamassa testejä. Ovatkohan ne niitä uusia 15 minuutin testejä, joista uutisissa pari päivää sitten kerrottiin. Jos niitä ja sitten sitä favipiravir-lääkettä saataisiin Suomeen, tilanne näyttäisi jo paljon valoisammalta.