Faith

En ole teologi, mutta vastaan silti.

Pelastus on yksin armosta eikä ansioiden perusteella. Se ei kuitenkaan tietenkään poista sitä, että tappaminen, varastaminen, aviorikoksen tekeminen jne. ovat väärin ja kiellettyä. Mm. Kymmenessä käskyssä Jumala kertoo, miten tahtoo ihmisten elävän eikä se muutu, vaikka pelastus onkin armosta.

Käskyjen mukaan kuuluu elää, mutta niiden noudattaminen ei ole hinta taivaspaikasta.

Synnit voi saada anteeksi Jumalalta Jeesuksen tähden.

Se ei pidä paikkaansa, että kelpaamattomuuden viesti ja kokemus olisi ainoa, mikä saa ihmisen ponnistelemaan ja yrittämään kehittää itseään ja taitojaan. 

Se ettei ole hyväksytty esim. lapsena saattaa joissain tapauksissa johtaa ankaraan ponnisteluun. Toisaalta se saattaa myös johtaa häpeään ja lamaantumiseen, siihen, ettei yritä ollenkaan.

Parempi perusta yrittämiselle on se, että haluaa parantaa maailmaa, näkee tavoitteet arvokkaina, haluaa käyttää saamiaan lahjakkuuksia sekä saa hyvää mieltä nähdessään asioiden parantuvan ja taitojensa kehittyvän.

Kyllä se on parempi, että taso on tyhjä ja että siinä voi ruveta työskentelemään, laskea astioita jne. Aina siivottuani keittiön tasot ovat tyhjät (leikkuulautaa ja mikrouunia lukuunottamatta), joten se on se mihin pyrin. On kuitenkin melko tavallista, että työpöydällä lojuu tavaraa.

Kun ohjelma tuli tv:stä, näin vain sen loppuosan. Äsken katsoin sen Areenasta.

Se alkoi mietityttää, että keskusteluryhmän ohjaajat (?) puhuivat anteeksipyynnöstä lähinnä psykologisena ja tunneasiana: "Onko tekijällä oikeus pyytää anteeksi?", "Kun tekijä pyytää anteeksi, hänen oma olonsa helpottuu – onko hänellä oikeutta siihen?", "Anteeksipyyntö on niin henkilökohtainen asia – se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita" jne.

Koska tarkoituksena oli valmistella tekijöitä ja uhrien omaisia kohtaamaan toisensa, näkökulma oli ymmärrettävä. Oikeastihan anteeksipyyntö ei kuitenkaan ole mitä vain se kenellekin sattuu tarkoittamaan, vaan se aina edellyttää oman teon vääryyden tunnustamista, katumuksen ilmaisemista uhrille ja sen loogisena jatkona parannuksen tekoa. Katumus tarkoittaa, että jos pääsisi menneisyyteen takaisin, valitsisi toisin, mutta ei pääse – teko on peruuttamaton. Rikoksista tuomitut vaikuttivat painottavan tätä anteeksipyynnön objektiivista määritelmää.

Se että anteeksipyyntö yleensä helpottaa tekijän omaa oloa on toinen asia.

Ehkä joillekin anteeksipyyntö ei tarkoita tuota, vaan jotain muuta? Jos näin on, he ovat ymmärtäneet sen väärin.

Yksi henkirikoksen omainen kertoi pitävänsä hyvänä asiana, että tekijä pyysi häneltä anteeksi. Hän ja toinenkin omainen kertoi toivovansa, että tekijä ei enää tekisi pahoja tekoja tulevaisuudessa. Se on jotain konkreettista, mitä tekijä voi luvata ja antaa, vaikkei voikaan saada tehtyä tekemättömäksi. "Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy!", sanoi Johannes Kastajakin.

Kiinnostava ohjelma ja hieno nimi sillä. Loppu oli koskettava.

"Se oli sellainen omissa oloissaan viihtyvä, jopa erakkomainen. Ihan iloiselta se kyllä vaikutti useimmiten. Sittenhän se jossain vaiheessa löysi Jeesuksen ja alkoi julistaa evankeliumia muillekin. Oli se varmaan omalla tavallaan ihan onnellinen... Ei olisi kyllä ikinä arvannut, että korona sen vie."

Jotain tuollaista läheiseni varmaan juttelisivat :)