Faith

Ehkä haet syömisestä turvallisuudentunnetta? Pidä yksi päivä siten, että syöt vain tiettyinä kellonaikoina. Tee lempiruokiasi. Huomaat miten kivaa on odottaa ateriahetkiä.

Se kyllä auttaisi hahmottamaan kokonaistilannetta Suomessa. Jos yksityisyys estää tiedon julkaisemisen, voisihan sen julkaista siten, että suurin piirtein kertoo iän: "kolmekymppinen", "eläkeikäinen", "yli 80-vuotias" jne.

Isoilla paikkakunnilla tarkastakaan iästä ei pystyisi potilasta yksilöimään.

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti viihdyn mainiosti itsekseni, töissäkin menee yleensä siedettävästi kun pääsee päivän päätteeksi kotiin levähtämään. Mutta olen huomannut, että ehkä suurin ongelma kohdallani on se, kun kehitän jostain kiinnostavasta ihmisestä itselleni pakkomielteen ja tämä pistää koko pakan jotenkin sekaisin. Mietin tätä ihmistä vapaa-ajallani ja ennen niin viihtyisä yksinolo ei enää tunnukaan yhtä viihtyisältä, vaan alkaa vähän ahdistamaan. Samaten töissä jotenkin ahdistun tämän ihmisen läsnäolosta ja se laskee yleistä mielialaani. Vähän tuskastuttaa ajatella, että se tulee olemaan tällaista nyt ties kuin kauan, kunnes tavalla tai toisella saan sen ihmisen pois silmistäni. Onkohan tällaiset ongelmat yleisiä muillakin erakoilla, vai oletteko aina ja jatkuvasti tyytyväisiä oloonne?

Millaisesta kiinnostumisesta on kyse, romanttisestako? Ehkä tuollainen voimakas kiinnostuminen johtuu siitä, että sinulla on sosiaalisia tarpeita, mutta et pääse niitä jostain syystä toteuttamaan? Jos kyse on romanttisesta kiinnostuksesta, niin onhan se ymmärrettävää, että ahdistaa, jos ei esim. uskalla mennä juttelemaan kohteelle.

Olen itse erakkomainen ja olen kyllä ihan tyytyväinen elämään näin. Ei minulla myöskään ole pakkomielteisiä kiinnostuksia keneenkään. Elämässäni on ihmissuhteita, mm. perheenjäseniä ja ystäviä, joten ihan täysi erakko en ole.

Joidenkin tuttujeni ja kavereitteni kohdalla se menee yleensä kyllä niin, että minä kerron vähemmän ja kaveri enemmän omista asioistaan, mutta tuollaista ei ole, että vastavuoroisuus puuttuisi lähes kokonaan. Se on minulle ihan ok, että olen se osapuoli, joka kuuntelee enemmän.

Preferoin muutenkin sitä, että ei puhuta jomman kumman henkilökohtaisista asioista eli ei kerrota kuulumisia pitkän kaavan kautta, vaan keskustellaan jostain yleisestä aiheesta, esim. elokuvasta jonka olemme nähneet, jostain psykologisesta tai yhteiskunnallisesta ilmiöstä, uutisesta tms.

Kaikilla on joskus huonoja aikoja ja joillain on silloin tarve kertoa ongelmistaan, mutta normaalioloissa ystävän kanssa ajan viettämisen kuuluu mielestäni olla molemmille osapuolille virkistävää ja rentouttavaa. 

Varmasti jatkoa mietitään paljonkin sekä uusia vastaavia epidemioita varten sairaanhoitoon ja tarvikevarastoon satsataan enemmän kaikissa maissa. En kuitenkaan usko, että tästä poikkeustilasta tulee uusi normaali. Portaittain yhteiskuntaa ja liike-elämää aletaan avata.