Faith

Jos on lisäksi öljyä ja suolaa, niin kaurasämpylöitä. Ne ovat uunituoreina aina hyviä.

Ei ole ollut ongelmia kestää sosiaalista eristystä. En ole tavannut ketään (harvakseltaan kaupan, apteekin yms. kassaa lukuunottamatta) maaliskuun ensimmäisestä viikosta eteenpäin. Vain puhelimitse ja sähköpostitse olen ollut läheisiini yhteydessä.

Jos mahdollista, tapaa ystäviäsi kahden kesken ulkona kävelyillä. 

Vierailija kirjoitti:

Muutin pienelle paikkakunnalle suhteellisen pohjoiseen idyllisen elämän ja matkailualan töiden perässä. Tervetulleeksi en itseäni koe. En ole kokenut missään vaiheessa. Ihan järkyttävää kyräilyä ja juonittelua, pahempaa kuin missään olen kokenut. Täällä on vaan ihmisiin paljon vaikeampi tutustua. Varsinkin tässä iässä. Järkyttävin kokemus oli kun ennen korona-aikaa kävin paikallisessa baarissa ja siellä paikalliset naiset huutelivat minulle törkeyksiä.. Aikuiset naiset! Ruokakaupassakin saa olla katseiden alla. Ne vähät miehet ketä täällä olen tavannut vaikuttavat alkoholisoituneilta, gigoloilta tai ovat jo vaimonsa löytäneet tai mukuloita pyöräyttäneet. Niitä päin jos erehtyy vilkaisemaan niin saa heti vihaisia katseita... En ymmärrä ihmisten käytöstä.

Tuollaisen kokemuksen jälkeen saattaa kyllä tulkita muiden paikkakuntalaisten katseita ilkeämmiksi kuin ne ovatkaan oikeasti. On sielläkin varmaan paljon ihan ystävällisiä, asiallisia ihmisiä. Ne ilkeät vain ovat sitten niitä äänekkäimpiä.

Harmi jos et pääse tutustumaan uusiin ihmisiin. Tämä korona-aika entisestään hankaloittaa sitä.

Ei oikein mitään eli elämäni ja henkinen vointini on pysynyt ihan normaalina. Siitä voi kai päätellä, että kriisinkestävyyteni on hyvää tasoa, ainakin tällaisessa kriisissä, jossa haasteena on pysyä vain kotona ja sosiaalisesti eristyksissä.

Bichon frise on suloisin, normaalisti trimmattuna eli ilman sellaista pallomaiseksi muotoiltua näytöstrimmausta.

Saksanpaimenkoira on hieno koira, mutta suloisimmaksi en sitä kutsuisi.