Faith

Sanoisin myös, että helpommalla pääset ja myös perheenjäseniäsi ajatellen on parempi, jos menet. Olihan hän kuitenkin äitisi. Hautajaisissa voi olla vain hiljaa, ei tarvitse yrittää ilmaista suremisen tunteita, jos siltä ei tunnu. 

Itse asiassa hautajaistilaisuushan järjestetään ensisijaisesti vainajan omaisten ja läheisten takia. Siksi ajattelisin, että sisartesi takia voisit mennä.

Se, että arvioi itseään muiden oletetun suhtautumisen kautta, on normaalia yhteisöllisyyttä ja sosiaalisuutta.

Ap:n näkemys, ettei sellaista juuri esiinny Suomessa, saa minut ajattelemaan, että ehkä hän tarkoittaa nyt jotain muuta "itsensä katsomista ulkopuolelta", siis jotain toisenlaista ilmiötä.

Tarkoittaakohan ap. sitä, että monissa muissa kulttuureissa etiketin arvostaminen ja noudattaminen ja esim. small talk ovat yleisempiä kuin täällä Suomessa? Suomalaisessa kulttuurissa on ehkä heikompi sosiaalinen käyttäytymiskoodisto, ja ihmiset pitävät sellaista teeskentelynä.

Olen keskipituinen nainen, 165 cm, sekä hoikka. En ole koskaan joutunut rimpuilemaan pysyäkseni normaalipainossa. Syön mitä huvittaa, enimmäkseen terveellisesti. 

Seurattuani reilusti ylipainoisen tuttavani syömisiä huomasin, että hänellä on säännöllinen, normaaliruoan sisältävä ateriarytmi ja sen lisäksi hän syö herkkuja (koska ei pysty vastustamaan niitä). Tämä ehkä selittää sen, miksi hän aina vain on ylipainoinen ja joutuu rimpuilemaan syömisen ja painon kanssa jatkuvasti? Hän siis valitsee molemmat (normaaliruoan ja herkut), minkä takia kokonaiskalorimäärä on suuri.

Minulla se menee niin, että jos jonain päivänä syön herkkuja paljon, syön terveellistä normaaliruokaa automaattisesti vähemmän sinä päivänä. Yleensä myös syön seuraavana päivänä automaattisesti vähemmän tai ei ollenkaan herkkuja, ja pelkästään terveellistä normaaliruokaa. Näin kalorimäärät pysyvät ajanjaksolla tasaisen normaaleina.

Eli jos haluaa herkutella silloin tällöin, täytyy olla noudattamatta orjallisesti ateriarytmiä normaaliruokineen. 

Paavo Haavikko, Sirkka Turkka ja Uuno Kailas ovat minunkin suosikkejani. Tuli mieleen, kun muut olivat heidät maininneet.

Ruusumajassa on lempirunoni Uuno Kailaalta. En ole nimestä ihan varma. Runossa on säkeistö: "Tulee tuuli maata haravoiden, on kuin yli viljavainioiden matalalta savu vaeltais — ruusumajaan verisade sais." 

Sirkka Turkalta runo, joka alkaa "Jään alla savinen ranta..." on koskettava.

Eino Leino, Aleksis Kivi, Saima Harmaja ja Edith Södergran ovat parhaat. 

Eino Leinon paras runo alkaa "Ja vuodet ne käy yhä vaikeemmiks...".

Aleksis Kiven paras on Sydämeni laulu.

Saima Harmajan paras runo alkaa "On maa, johonka unten jäljet katoaa..."

Edith Södergranin paras runo on nimeltään Ei mitään.