Faith

Olen. Kerran olen lukenut Raamatun järjestyksessä kokonaan alkaen alusta. Vaihtelevassa järjestyksessä lukemattomia kertoja. Joitain kirjoja enemmän kuin toisia.

Se on niin pitkän aikavälin muutos, etten osaa olla siitä huolissani. Ajatus aiheuttaa minulle enemmänkin surua tms. Näen ilmastonmuutoksen hitaana tapahtumana, johon tulee sisältymään useita erilaisia kriisejä sekä kärsimystä, mutta johon ihmiskunta tulee sopeutumaan.

En juuri ole muuttanut elämäntapojani ilmastonmuutoksen takia. Se johtuu siitä, että jo ennen tätä uutisointia ja keskustelua elin melko ekologisesti. Olen aina kuluttanut vähän, asunut pienimuotoisesti, en ole autoillut enkä juuri lentomatkaillut. Syy tähän elämäntapaan ei ole luonnonsuojelu, vaan se että voin paremmin, kun elämä on yksinkertaista ja materiaalisesti pienimuotoista.

Useimmista MBTI-testeistä saan INFP:n. Joistain saan INFJ:n.

Tästä sain tulokseksi INFP-A, "sovittelija".

Vierailija kirjoitti:

En muista esittäjää mutta laulun  nimi taitaa olla "season of the sun" ja  ukko lauleskelee hilpeästi miten vaikea on kuolla kun aurinko paistaa ja linnut laulaa.

Seasons in the Sun on kieltämättä hirveän surullinen ja haikea. Kaiken lisäksi sanat ovat ihan realistiset. Sillä tavalla se on "karmea".

Minulle tulee siitä mieleen vuosia sitten näkemäni dokkari miehestä, jolla oli ALS. Hän matkusti vaimonsa kanssa Sveitsiin tekemään avustetun it semurhan Dignitas-klinikalla. Kuolinpäivänä hän halusi mennä ulos viimeisen kerran. Dokkarissa näytettiin kun vaimo työnsi häntä pyörätuolissa todella kauniissa puistossa. Aurinko paistoi, ihmisiä istui piknikillä, oli lenkkeilijöitä ja rullaluistelijoita, lapset leikkivät, linnut lauloivat... 

Yhtäkkiä tunsin parin sekunnin ajan riipaisevaa haikeutta, kun ajattelin miltä siitä miehestä mahtoi tuntua. 

Menetät kokemuksen vanhemmuudesta. Se on ainoa minkä voi sanoa varmuudella.

Muiden ketjussa mainittujen asioiden kohdalla mitään takeita ei ole, että juuri vanhemmuus toisi ne elämään tai että ilman vanhemmuutta ne menettäisi.

Esim. on vanhempia, jotka eivät rakasta lapsiaan (ehdottomasti). Vastaavasti ehdottomasti voi rakastaa muitakin kuin lapsiaan – puolisoaan, omia lapsuudenperheen jäseniään, ystäviään, tuntemattomia ihmisiä.

Samoin kokemus, että toinen rakastaa sinua. On muitakin, joilta voi saada rakkautta. Jos ei muita ihmisiä, niin Jumala ainakin rakastaa.

Vanhuksena voi olla yksinäinen tai ei riippumatta siitä, onko omia lapsia.

Sukulaisgeenejä jää useimmiten tänne maailmaan lähiomaisten kautta, vaikkei itseltä tänne jälkeläisiä jäisikään.

Jos elämän ainoa tarkoitus olisi omien geenien eteenpäin siirtäminen, niin silloinhan kyllä menettäisi elämän tarkoituksen, mutta aika harva taitaa ajatella noin elämän tarkoituksesta. Itse en ainakaan ajattele.

Kokemuksen vanhemmuudesta kyllä menettää, jos ei saa lapsia.